Eilen oltiin metsässä jälleen. Tällä kertaa yritettiin suoristaa niitä pistoja. Myötätuuleen saatiinkin muistikuvalla suoria hyviä pistoja, mut vastatuuleen oli turha yrittää. Udin kuono kyllä kertoo jo kaukaa missä maalimiehet lymyilee. Ihan näppärää, paitsi jos koira hakee ekalla pistolla ukon satasesta tai sieltä kolmesta sadasta... Jospa sitten seuraavaks saatais jonkinlaisia umpipiiloja rakenneltua.

Esineruutua otettiin kanssa. Ruutu oli 50 metriä syvä, mut kapea. Immolassa kun oltiin niin sopivasti ruutua varten avattiin lentokentän toisella puolella tuli ja aikamoisella tykillä siellä ammuttiinkin. Olin jo melko varma et jää esineet tuomatta, mut niin vaan Udi yllätti ja haki yhden, loput kolme etittin yhdessä tuumin. Ihan kivaa ei sotiminen Uun mielestä ollut, mut hommia pysty tekemään ja kun siinä treenikaverin kanssa lopputurinoita pidettiin, ni ihan rauhallisena Udi maassa pötkötteli.

Jorunn huuteli parin ekan jysäyksen jälkeen vastauksia ammuskelijoille, mut kun ei kukaan vastannu nii jatko sitten vaan omia touhujaan. Pienellä oli maha eilen totaalisen sekasin, liekö syynä matolääke vai papan tarjoama herkkubuffetti, mut tänään ollaan onneksi oltu jo ihan kunnossa.