Nykyisessä treeniaktiivisuus puuskassa alkoi juhannuskin treenailun merkeissä. Eilen aamulla käytiin tottistelemassa Hossukassa. Tarkotuksena oli treenata ampumista paikallamakuussa ja sehän meni suoraan sanottuna perseelleen. Eli eipä kestänyt Udi maassa. Täytyy yrittää aukeammalla paikalla, mut eipä tuo lupaavalle vaikuttanu. Toisaalta pellolla edellispäivänä kesti eikä tänään räksäjahtikaan kummemmin hetkauttanut. Tehtiin sitten myöhemmin paikallamakuuta toisen koiran noutojen aikaan ja sillon kesti melkein hyvin . Noudot ei niinkään ahistanu, mut hiukan piti viel jännittää ammutaanko pientä koiraa taas.

A este meni tosi hyvin, ei kylläkään ollu kisajyrkkyydessä mut Udi ei yrittäny kiertää kertaakaan. Noudossa on ehkä kapulalle menossa hieman leikkiä, mut antaa olla. Vauhtia yritän edelleen saada palkkaamalla pallolla ja jättämällä luovutuksen väliin. A esteellä ainakin tuntuis toimivan. Hyppyä koitan vielä luultavasti opettaa ponnistamalla esteestä, mut eilen jätettiin se väliin kokonaan.

Lopuks treenailtiin henkilöryhmää yhdellä henkilöllä . Ekalla kerralla vilkuili kovasti ryhmäläistä mut toisella yrittämällä ei ollenkaan. Toisaalta ehkä tämmöstä ihmisiin suurella ilolla suhtautuvaa koiraa ei niin kauheesti rankaista pisteissä. Viimoseks tehtiin pari eteenmenoa joista ensimmäinen oli aika lingurtelua, eli Udilla ei vieläkään oo oikein suunta hallussa. Toinen yritys menikin sitten hyvin.

Tottiksen jälkeen mentiin vepeilemään. Tehtiin kaikki liikkeet kun aikaa kerrankin oli. Veneestähyppy ei edelleenkään ole kovin räväkkä, eli laidalla pitää hetki tuumailla. Miun mielestä lähtee kuitenkin alle puolen minuutin eli pitäis riittää. Vienti meno ok, ei ihan niin hyvin kun parilla viime kerralla, mut kuitenkin ihan hyvin. Veneestä täytyy kyllä vähän varmistella.

Veneenhaussa kävi kömmähdys kun vedessä sattui lillumaan keppi, jonka Uu tietysti kävi matkalla poimimassa mukaan. Veneellä ei sitten enää tiedettykään ollaanko tässä nyt viemässä vai tuomassa. Vene kuitenkin saatiin rantaan ja toisella yrityksellä ihan onnistunut suorituskin. Koska hommasin tässä vähän aikaa sitten märkäpuvun, niin innostuin myös hukkumaan. Udi vaati kaksi lähetystä, vissiin katteli et parempi antaa tuon muijan hetken aikaa vaan pulikoida tuolla. Vähän harmi kun joutuu ite aina hukkumaan Udille, mut toisaalta samapa tuo.

Nyt sitten niitä kuvia.

vauhtia tällä kaksikolla riittää. Jorunn näissä kuvissa noin 11vko.

painiminen on kuitenkin parasta, tai ainakin J:n äänitehosteet

ja keppileikit tietysti!

kaunis Jorunn 12 vko.