Team ÄlliTälli vauhdissa

Lenkit tehdään nyt hihnassa, paitsi Udi joskus pääsee vapauteen kirmaamaan. Udin vapaus ottaa vaan kohtalaisen kovasti Jorunnia aivoon, joten helpompaa (ainakin periaatteessa) on hihnailla. Tosin hihnalenkeillä meinaa palaa meikkiksen hihat, kun koirat on koko ajan solmussa hihnoineen ittensä, toistensa ja miun kanssa. Pihalla pääsee Jorunnkin välillä irrottelemaan, vaikka aika fanaattisesti sitä sitten kyttäänki, ihan kun tähän nyt lauma uljaita uroita riiuulle jostain pölähtäis. Udi ei edelleenkään kauhean innokas ole, vaikka välillä vähän vokottelua onkin ilmassa.

Vinkkinä muuten tämmöisiin narttu-uros talouksiin: kannattaa opettaa se neiti kusemaan johonkin muualle kun rappujen eteen. Varsinkin näin juoksujen aikaan talvella rupee olemaan rapun edus aika näkönen, kun Udi joutuu vielä tunnollisesti merkkaamaan Jorunnin pissat. Vaikka niinhän siinä M&M's karkkimainoksessakin todettiin, että lumi voi olla keltasta! Onneks tää pimeys on taas puolellamme...