piparkakkukoppi

ja innokas makutestaaja

Jos joku väittää ettei ensimmäinen kuva liity koiriin, niin on hyvä ja katsoo tarkemmin! Laitoin kumminkin tuon mallinkin vielä mukaan, on kuitenkin pipariversiotaan kuvauksellisempi tapaus. Siinäpä se sitten on, elämäni ensimmäinen onnistunut piparkakkutalo. Ehkä tuo ei kaikkia viimeisimpiä rakennusmääräyksiä täytä, mutta oon kyllä oikein tyytyväinen. Hirvi on kaadettu jo kahdesti, mutta sitkeesti se on noussut takaisin jaloilleen. Toivottavasti koppi säilyy joulun yli, Jorunn on onneks jättäny sikailut viime aikoina vähemmälle...

Piparista puheenollen, meillä on nyt kaksi piparinhimoista koiraa. Tosin ainoastaan toisen himo kohdistuu joulu sellaisiin. Yhteiskuvat taitaa siis olla tämän kalenterin osalta otettu, tulis sen verran K-18 materiaalia. Ainakin jos Udi sais päättää. Hassua miten se iskee karskeimpaankin mieheen tuo rakkauden kaipuu . Ulkonakin on niin kovasti pakkasta, et tuntitolkulla ei raaski Udia jäähylläkään pitää. Tosin lempi leiskuu kyllä sen verran lämpösenä, että tuskinpa tuo on paljon pakkasia ehtinyt huomaamaan.

Nää herkimmät hetket saa Udin myös ulvomaan. Tässä tapauksessa ulvonta ei ole mitään selkäpiitä karmivaa ja korvia vihlovaa joikaamista. Vaan lähinnä vähän hassua ja erittäin hellyyttävää. Oikeesti harmittaa ettei Udi ulvo enemmän!