Juoksutauko - mikä ihana tekosyy! Juoksuisen nartun kanssa ei saa mennä treeneihin, sehän on selvä. Oon myös luotettavilta tahoilta kuullu, ettei uroksen kanssa pysty treenaamaan jos lähistöllä on juoksuinen tyttö. Seuraa siis juoksutauko! Olkoonkin että yleensä treenataan omalla pihalla, tauko on silti pidettävä, kun kerta muutkin. Nyt juoksu on kuitenkin ohi, tosin varmuuden vuoksi on varmaan hyvä jatkaa taukoa vielä pari viikkoa. Ja sitten tulee valeraskaus jolloin ei myöskään pysty reenimään, ja Udikin joutuu jatkamaan taukoa silkasta sympatiasta. Eikös se näin mene? Tosin taukoon tuli tänään taukoa, kun Uuden Vuoden herkkunakin ansaitakseen piti koirien vähän kieriä.

Treenistä puheenollen, hetken jo harkitsin tekeväni elämäni ensimmäisen Uuden Vuoden lupauksen - treenata enemmän tokoa/tottista. Eipä kuitenkaan huvita rikkoa lupauksia eli pitäydyn perinteissä ja jätän lupailut paremmille ihmisille. Blogeissa näkee monesti myös tavoitelistoja tulevalle vuodelle, vaan ei meidän. Silloinhan joutuis oikeesti saamaan jotain aikaan! Nyt tehdään kuitenkin poikkeus, meidän tavoitteena on kestää terveinä. Udin kanssa tavoitteena on mennä edes yhteen toko-kokeeseen ja Jorunnin kanssa avata näyttelyura. Näistä jälkimmäinen luultavasti jopa toteutuu, sen verran iso ja lihava näyttelykärpänen täällä pörrää Udin viime kesäisen huikean näyttelymenestyksen jäljiltä.

Ja lihavasta päästäänkin painoasioihin. Jännä miten koirilla ei nuo joulukilot tunnu kertyvän yhtään samalla tavalla kuin emännällä. Jorunn onkin melkoinen laiheliini, joten sen kanssa yritetään siirtää laardia akasta toiseen. Ei oo toistaseks toiminu kauheen hyvin, joten apuun otettiin lampaanrasva. Ja ei siitä tarkoitus oo mitään lihapullaa tehdä, kunhan sais vähän lihaa luitten ympärille. Puntaroinkin koiria tuossa yks päivä, Jorunn 10,4kg ja Udi yli 15kg. Enempää ei vaaka näytä...

Joulu oli ja meni, koirat sai paljon lahjoja. Udi sai heijastinpannan ja Jorunn Kongin. Lisäks pehmolelut molemmille ja herkkuja niin että napa ruskaa. Kiitos siis niistä! Vanha vuosi alkaa taittua uudeksi ja mukavan rauhallisesti meni nämä ilotulitukset. Udin mielestä ulkona oli vähän liian jännää, tuvassa oltiin ihan lunkisti. Jorunn ei kauheesti häpsähtäny ulkonakaan, toki kuuli kyllä paukkeen ja piukutteli vastaan et mitäpä siellä metelöidään. Jospa tästä nyt saataisiin paukkuvarmempi koira.

Railakasta Uutta Vuotta 2011!