Vauhdin ja vapauden riemua, siitä on koirat nauttineet. Niitä ei harmittanu läheskään niin paljon tulla kotiin, kun meikkistä! Matka meni oikein hyvin, vaikka olikin pitkä. Ja matkalla nähtiin taas poroja, mutta onneks yksikään ei pyrkiny konepellille. Tänään päästiin sitten kirmailemaan tutuille pelloille. Tosin kirmailu oli lähinnä tarpomista, luntahan täällä on enemmän kuin Kuusamossa! Selkeesti oli myös  kerrottava koko kylälle että kotona ollaan taas, semmoset haukkukonsertit tuli pidettyä.

Törmäystesti

Sokerikuorrutettu söpöilijä

Eipä tää mein Unterniska mikään Oulankaa oo...

 

Täällä sitä nyt taas porskutellaan, toivottavasti saatais jostain kaivettua vähän sitä treeni-intoakin. Ja johonkin missikisoihin täytyis tuo neiti ilmottaa, sisarukset kun on jo oman näyttelyuransa alottaneet. Onnea vaan molemmille näyttelymenestyksestä! Nythän on taas uudet säännöt, joten saa sitten pyöriä siellä kehän laidalla ihmettelemässä mitä pitää tehdä ja minne mennä. Tosin voihan se olla että jatketaan Udin viitottamalla tiellä: kehään, kiitos ja anteeksi, kotiin. Eipä siellä yleensä oo tarvinnu enempiä pyöriä ja hyöriä...