Toisille elämä kaataa sontaa niskaan enemmän kuin olis suotavaa, toiset taas on varsin omatoimisia näissä kakka-asioissa. Udi kuuluu jälkimmäisiin, ja koska ajoittainen pahalaatuinen tolkun puute on taas vaivannu jätkää, on meillä ollut riemukkaita yöllisiä ulkoiluhetkiä. Niinhän siinä nimittäin käy että kun kuvun vetäsee täyteen hevonkakkendaalia nii siitä seuraa ahneelle paskanen loppu. Siinä olis nimittäin moni maajussi lannanlevityskärreineen kateudesta vihreä, sen verran paineella truutattiin sontaa pitkin peltoja ja pihoja. Korsirehun jäänteiden määrästä päätellen, koiran elimistö ei sulata ainakaan kuivaa heinää hevosta paremmin. Nyt on pakki onneks taas kunnossa ja voidaan ruveta etsimään uusia suolihuuhtelu aineksia. Ihan laihdutusvinkkinä voisin sanoo että kun huitasee mahan killilleen sitä hevonkakkaa, ni ihan parissa päivässä tuntuu lähtevän ylimääräset kilot aika nasakasti.

Vaikka yöllinen herääminen ei meikkiksellekään oo mitenkään herkkua, niin Jorunnille kauneusunien katkeaminen otti tosi koville. Udi reppana sai tulikivenkatkuista palautetta meiän herättämisestä ja pikkusen siinä sitten palauteltiin mieleen, että kenen sängyssä sitä loikoillaan ja ketkä kaikki sinne saa tulla. Ärsyyntyminen oli sikäli ymmärrettävää, että tänään oli Jorunnin missikisadebyytti, joten kauneusunet olis kyllä ollu tarpeelliset. Näyttelyissä meni mukavasti, ei yhtään rähinää ja melko vähän edes haukkumista. Kehässä jolkotin sen verran ryhdittömästi, et J:n oli pakko vähän haukkua tahtia. Pikkusen oli meininki Jorunnin mielestä jännää ja sitten toisaalta taas tylsää, joten esiintyminen kehässä oli aika heikkoa. Liikkuessa meni ihan jees, mut seisoessa ei voinu edes häntää nostaa. Omanarvontuntosen nuoren neidin mielestä tämmöset missikisat on ilmeisesti koiran nöyryytystä ja turhanpäivästä höpönpöpönpöppöä sekä luokiteltavissa ihan karjamarkkinoiks, ainakin J esitti vanhaa kantturaa erittäin onnistuneesti. Tuloksena kuitenkin eri juk2, tyytyväisiä voidaan siis olla.

Arvostelu oli ihan positiivinen, Jorunn on vielä kevyt ja kapea, mutta korvat, karvat ja kulmaukset on hyvät! Loppuun oli kuitenkin jätetty parhaat palat: avoin ja nöyrä käytös. Röhönauru edelleen korvissa kaikuen Jorunn hyvin nöyrästi yritti ryöstää isin iltapalapiirakat parempiin suihin. Kyllä missinkin täytyy syödä!