Ne on kevään ensimmäiset merkit ilmestyny näillekkin nurkille. Aurinko lämmittää hangen pintaa, räystäiltä tippuu vesi, linnut virittelee kevätlaulujaan, pupujussikat kirmailee kevättä rinnassa ja vissiin vähän muuallakin. Ja lenkiltä tullaan kotiin suihkun kautta. Vaikka lunta on vieläkin lähes metri, löytävät miun pienet kultamurmelit kyllä kuraa, kun sitä kerran on tarjolla. On ne vaan taitavia! Kevään ensimmäisen mutakylvyn otti tällä kertaa Jorunn. Ja voin kertoa, että ihan helpolla ei sulaa ojaa kyllä löytynyt.

Näin kurakelien siis ilmeisesti kolkutellessa jo ovella, tulee oikein ikävä Tintti-mummon aikoja, arvon rouvahan kammoksui kaikenlaista kuraa ja märkyyttä. Tosin hirvimetällä se ei haitannut yhtään. Eräänäkin syksyisenä päivänä metältä kotiin tuotiin lehmänpaskassa uinut suuri metsästäjä. Liukumiinaasta ei siis oltu kevyesti pyyhkästy vähän parfyymiä korvan taakse, vaan ihan koko koira oli kyllä kroolannut jossain paska-altaassa. Isukki talutti koiran sisään ja käski pesemään sen. Hiukan siinä koitin ämpyillä vastaan, että ei oo kyllä meikkiksen koira, johon iskä totesi tyynesti: jos sie peset koiran ni hän pesee auton. Painuttiin pesulle ihan ilman enempiä nupinoita.

Koska kesä siis uhkaavasti tekee tuloaan, on aiheellista muistella vähän niitä riemuja...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Miulla on jo nyt ikävä niitä kahenkympin pakkasia, voi miksi tulet kesä voi miksi?!