Onneks en oo missään vaiheessa nimenny tätä treeniblogiks, ei nimittäin sillä rintamalla ole paljon kerrottavaa... No hiihtämässä käytiin perjantaina ja suihkittiinki oikein kaksi lenkkiä. Udi veti kivasti, eikä sauvatkaan tunnu ahistavan sitä yhtään. Johtuisko siitä et ne on uudet ja hienot! Harmi että meille kävi niinku monelle pro-hiihtäjälle, ollaan kovassa iskussa vasta kun kausi on jo ohi. Eilen ja toissapäivänä innostuttiin myös tokoilemaan, mut eipä siinä oo paljon kertomista. Udille vanhan kertausta ja vähän kakeja läheltä, Jorunnille enimmäkseen seuraamista. J kyllä tekis mielellään, mutta ei typeriä tokoja vaan kivoja temppuja! Ei kukaan haluais ruveta tokoilemaan mein kanssa, jos sieltä löytyis sitä intoa taas!?

Tänään olis ollu vepeä, mut maakuntaviesti vei meidät Simpeleelle kannustamaan Imatra jälleen voittoon! Otin koirat messiin, että ne näkis edes joskus muutakin elämää. Yllättävän hyvin tehotiimi käyttäyty, muutamille koirille piti huudella jotain hävyttömyyksiä ja kun yleisö oikein innostu hiihtäjiä kannustamaan oli siihenkin vähän osallistuttava. Odotin paljon hulvattomampaa käytöstä, vaan niin ne taas mamman pääsivät yllättämään. Ostotarjouksenkin jo sain ja velipoika kysykin heti kotona, et miks nää sitten on vielä täällä? Vaan ostaja olis metsästyskoiraa ollu vailla, ja pikkusen epäilin josko näistä siihen hommaan kumminkaan on. Varsinkin kun viestin lähtölaukaus sai Udissa aikaan tutisevan ristoreippauden.

Päästiin(?) myös lapsikontaktiin, semmonen just ja just kävelevä vaahtosammutin oli kovasti innoissaan ja taputus oli vähän sen mukainen. Jorunn alko näyttää jo muutaman läpsäytyksen jälkeen pikkusen kypsältä, Udia sen sijaan sai paukuttaa ihan sydämensä kyllyydestä. Tosin kiitollisena saamastaan huomiosta antoi Uu kyllä pari kuolaisaa pusua, vaan eipä naperon into siitä ainakaan vähentynyt.

Parasta päivässä oli tietenkin kisamakkara! Ensin syötiin porukalla pari ostettua ja sitten koirat sai vielä yhen kärtsahtäneen ihan ilmatteks. Voi sitä pienten koirien onnen määrää! Tosin töppöjalat oli kyl sitä mieltä, et muutama (kymmenen) menis vielä kevyesti lisää. Mie taas olin sitä mieltä, et yöllä mieluummin nukutaan kun rampataan kakalla.