Käytiin Jorunnin ensimmäisissä mätsäreissä Lappeessa. Koiria oli pirusti ja Jorunn oli pienten koirien sinisten sijoilla ynnämuut. Seisominen oli parempi kun Juukassa, mut siitä tuomarin lähentelystä J ei välittäis yhtään. Nyt voin ymmärtää puheet aroista islantilaisista, vaikka tässä tapauksessa kyse lie siitä ettei vaan kiinnosta et joku tulee lääppimään. Kyllähän J omaehtoisesti tutustuu ihmisiin, vaikkei niin kaikkien kaveri olekaan kun Udi. Vai liekö se kuvittelee tekevänsä töitä (eli seisovansa) ja silloin ei passais tulla kopeloitsimaan? Haluisko joku tulla rassailemaan pientä islantilaista, jotta se tottuis inhoihin ihmisiin?!

Vaikka kehässä käyttäytyminen on mitä on (vai kuuluuko koiran liikkeitä esitettäessä roikkua lahkeessa?), niin kehän ulkopuolella oltiin taas oikein mallikkaasti. Aluksi hirvitti pikkusen, mutta sitten reipastuttiin ihan sopivasti. Jorunn käyttäyty hienosti ja lopulta siis myös reippaasti, ei turhia kohella ja vouhota vaan käy jopa pötköttelemään omaa vuoroa odotellessa. Toisaalta bongaa kyllä rähinän poikaset yhtä tehokkaasti kuin Udi, mutta muutaman haukun jälkeen asettuu taas. Kylläpä fiksusti käyttäytyvä koira on mukava! (ja röhönauru kuuluu Thaimaasta tänne kotiin asti...)

Udi hönötti vaan autossa ja käytiin me sitten kaupungin sivukujilla käppäilemässä. Jorunnin mielestä isoveikka toi selvästi lisää katu-uskottavuutta ja meno muuttukin hiukan rehvakkaammaksi, tosin ainut joka sai tuntea pienen koiran kasvaneen itsetunnon oli Udi-parka. Reissun päätteeksi käytiin taas kerrostalokyläilyllä. Udi on muistaakseni ollu kerran tätä ennen kerrostalossa ja Jorunn kahdesti, vaan niin ne oli siellä kuin kotonaan. Jorunn hyppäs ensitöikseen suklaakippoon (johon mahtui vaan yksi tassu, eli tarkkuutta vaadittiin!) ja myöhemmin lipas vielä muffinssista kuorrutteet. Udi söi parvekkeelta puolet hevosille tarkotetuista leivistä, että normi meiningillä mentiin!

Jos koirat ei mitään näyttelytähtiä ole, niin poni kahmii palkintoja tasaiseen tahtiin. Edellisenä viikonloppuna se oli Rautjärven mätsäreissä BIS! Kauniista pojasta löytyy kuvia täältä. Kelaamalla sivuille niitä löytyy lisää. Ja jos kuvittelette että koiran näyttelykuntoon saattamisessa on hommaa, niin kokeilkaapa kurassa pyörivää ja karvoistaan kiivaasti luopuvaa hevoseläintä. Pakko nostaa enemmistön omistajalle hattua! Itse en puunannu edes sitä omistamaani kannikkaa...

Ja reenattu ollaan myös. Eilen aamulla käytiin oikein kentällä ihan keskenämme, wow! Vaan turha niitä on tänne selostella. Katellaan sitten jos jotain edistystä tapahtuu. Tosin näiden viimesten treenien jälkeen tekis mieli Udin kanssa kokeeseen. Miettikääpä sitä!!!