Ja nyt ei ole kyse hiihtovoiteista, vaan hurrrrja treeniputki ei ota loppuakseen. Välillä menee hyvin ja toisinaan sitten ei niinkään hyvin, riippuen varmaan eniten miun mielialasta. Tosin Jorunnilla miun mielialavaihtelut ei tunnu missään, kunhan nakkia vaan on tarjolla! Udin kanssa ongelmia tulee kun mie keksin vaatia uusissa jutuissa liikaa tai kun metallinouto vaan kolmannella kerralla muuttuu ihan ylipääsemättömän kamalaksi. No onneks loppuun voi aina ottaa kiva-kivaa tunnaria, tosin kapulasta ei kohta oo montaa tikkua jäljellä... (eihän tunnarin helppous ja kivuus voi perustua siihen, että käytössä on vain se oma kapula, eihän?)

Kokeisiin menoakin suunnittelin oikein vakavasti, mutta Udilta pitäis vihdoin ja viimein poistaa se happaneva ekstra-hammas, jotenka doping noussee esteeksi menestyksen tielle...

Ja vaihteeksi vähän kuvia, eli Jorunn töissä. Udi jäi kuvaamatta kun unohdin että kamera oli matkassa mukana.

Jorunn seuraa

ja Jorunn makaa

Jorunn istuu

ja Jorunn leikkii.

Tai ainakin yrittää, mie en vaan oikein pääse sisään tämmösiin neiteily leikkeihin. Udin kanssa touhussa on nimittäin kyse taistelusta isolla T:llä! Jorunnin kanssa taistelu on semmosta nuhjaamista...