Kaikkihan tietää tervan ja höyhenet sekä niiden toimintaperiaatteen. Meillä on käytössä sama systeemi, joskaan ei rangaistustarkoituksessa vaan lähinnä hauskanpito mielessä.

1309371560_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ensin dipataan koira jokeen...

1309371717_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

sitten kirmaillaan vast'ikään myllätyllä pellolla

Tällä tavoin ei kyllä saada aikaan ihan yhtä pitävää lopputulosta, kuin jos käytettäisiin sitä tervaa. Päivän voi kuitenkin vielä pelastaa, sillä monikaan asia ei ilahduta koiranomistajaa yhtä paljon kuin koirien ojaan loikkaamista seuraavan iloisen loiskahduksen tilalla kuuluva pehmeämpi plurtsahdus, jota usein vielä seuraa sarja smak-smak-smak ääniä. Ja kas pian ojasta nousee pari suohirviötä, hymyillen niin leveästi kuin koira vain voi. Kato mamma me oltiin mutakylvyssä!!! Mitäpä siihen muuta voi todeta kun, katoppas vaan enpä olis millään arvannu.

1309371856_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

***

Koirille on tylsän taviselämän piristykseks pystytetty non-stoppina pyörivä Viivi-Tv. Hullu-pupu on siis ulkoistettu ja koirien mielestä se on ollut hirmu mielenkiintosta töllötettävää. Tai oli alkuun. Hullu-pupu on niin kovahermonen kaveri, ettei sitä kohti syöksyvä hunnilauma aiheuta mitään pelonväristyksiä tai oikeastaan mitään muutakaan. Välillä se menee kopin yläkertaan ja se onkin jännintä mitä Viivi-Tv tarjoaa. Karkuun pinkova pupujussikka olis selkeesti mielenkiintosempi ohjelma, mutta näillä mennään nyt.

***

Ohjelmaa oli taas myös lenkillä, sillä me löydettiin kettu. Tai oikestaan Jorunn löysi, tosin Udi oli kyllä salamana messissä. Kyseessä oli nuorukainen joka ei ymmärtäny paeta kun tilaisuus vielä oli. Noh onneks ketut on vaan kettuja ja kepit on sentään keppejä! Niinpä Udi saatiin vaivattomasti pois kettuparkaa räksyttämästä, kyllähän keppileikki kettuleikin voittaa mennen tullen. Eikä Jorunniakaan huvittanu yksin jäädä ketulle pitämään seuraa, se oli sentään melkein puolet Jorunnin koosta! Toivottavasti pikku-kettu ei joudu koskaan kohtaamaan Hullu-pupua, koirat on nimittäin kevyttä kamaa siihen verrattuna...

***

Joskus tulee mieleen, että ymmärretäänkö koirien kanssa yhtään toisiamme. Käskyt tuntuvat kaikuvan kuuroille korville ja jos jotain vielä kuuleekin ni ei ainakaan ymmärrä. Maahan? Mikä maahan? Ja sama taitaa kyllä toimia toisinkin päin, aina ei vaan ymmärrä... Mutta nyt tähän on löytynyt järkeenkäypä selitys, kiitos internetin ja Wikipedian!

Udin kieli (udiksi удин муз, udin muz) on udien puhuma dagestanilainen kieli. Sen lähimpiä sukukieliä ovat lezgiläiset kielet. Udin kieltä puhutaan lähinnä Azerbaidžanissa, Georgiassa ja Venäjällä

Kieli jakautuu vartašenin ja nidžin murteisiin. Oktomberin udit ovat muuttaneet sinne Vartašenista vuonna 1922. Suurin osa puhujista osaa azeria ja venäjää, Georgiassa georgiaa ja armeniaa. Kirjakielen luomista yritettiin Georgiassa 1930-luvulla. 1990-luvun alussa laadittiin aluksi kyrilliseen ja sittemmin latinalaiseen aakkostoon perustuva kirjaimisto, julkaistiin aapinen ja kansanperinnekokoelmia. Nidžin kylässä on kokeiltu udin kielen opettamista koulussa.

Ei nimittäin taivu kyllä tämmöset murteet meikkikseltä, eli välillämme on kielimuuri! Ja tää kyllä selittää miksi Udi tulee niin hyvin noitten Idän-ihmeiden kanssa toimeen. Tosin keksi- ja muu herkkutarjoilu lie myös osaltaan siivittäny tietä Udin suosioon...