Oho! Täällä on vahingossa käyty treenaamassa! Helteet paukkuu semmosissa lukemissa, että myö on vaan sulettu sohvalla kilpaa jäätelön kanssa. Torstain hakuilut jätettiin suosiolla väliin. Vähän harmi, koska Udi olis päässy tälläkertaa koittamaan onneaan Jorunnin ollessa juoksuinen. Myös vepet jäi väliin, kun kaikilla on kaikkea muutakin puuhaa. Eilen illalla oltiin kuitenkin reippaita ja käytiin tokoilemassa. Kasin jälkeen kykeni ulkona jo elämään!

Udin kanssa tehtiin seuraamista ja erityisesti liike seis -osiota, jossa välillä ajatus tuntuu katkeavan: ööö - niiku mitä tässä nyt pitikään tehdä? Ja tällä kertaa siis koiralla. Lisäks jäävät jotka meni ihan bueno, vaikka yritin maahankäskyä välillä ärjyä. Sitä koetunnelmaa ja kireyttä ei vaan treeneissä rättipuhkipoikki-väsyneenä saavuta. Lopuks sitten hyppyä ja palkkasin pallolla seisomisesta. Tai yritin, joskus on vaan kovin vaikeeta heittää palloa tommosen valtavan toko esteen yli...

Jorunn opiskeli edelleen seuraamista. Yritetään pikkuhiljaa siirtyä makupalan seuraamisesta miun seuraamiseen. Olis se vaan helppoa jos sais nakinpala kourassa seuruuttaa, J seurais silleen vaikka maailman tappiin. Tehtiin muutama liikkeestä maahanmeno ja luoksetulon loppuasentoa, joka on nyt ehkä vähän suorempi, mutta edelleen erittäin helposti vino. Perusasentoon siirtymisessäkin on ehkä pientä edistymistä tapahtunut. Ihmetyttää toki että edistyminen on näinkin hidasta, koirilla on kumminkin kaikki päivät aikaa opetella näitä asioita, sillä välin kun mie oon töissä! Nauru

Ja nyt pitäis tietysti valitella näitä juoksuja, kun mikään ei suju ja koirat on mahottomia, eikä pysty tekemään mitään. Vaan meilläpä puksutellaan menemään ihan niinko muulloinki. Arjessa normisettiä ja treeneissä normisettiä. Joskin Jorunnilla on porttikielto suurimpaan osaan treeneistä.

Tokoporukassa on hirveä pentubuumi meneillään. On pumin pentua ja on bortsun pentua ja on ihmisen pentua ja kohta on vissiin parsonin pentua. Vaan onneks meillä on kestopentu Jorunn, jonka jätöksiä ja tuhoja saa korjailla ihan riittämiin. Ei pääse pennun kaipuu iskemään...