Pakko ryhdistäytyä ja välillä jopa treenata, kun tuli hätäpäissään ilmottauduttua Tampereelle tokokokeeseen, kuten keskustelupalstalta voi lukea. Ilmeisesti ei riitä että nöyryyttää itteään kotinurkilla, vaan on lähdettävä oikein maailmalle esiintymään.

Eilen tuli töitten jälkeen kaivettua treeniliivi päälle, ja alkuun aattelin jotta tuleekohan tästä mitään, Udi kun oli melkoisen kiekossa kun ensin naksuttelin Jorunnille tuvassa enkä heti päästänykkään pois tarhasta. Vaan jätkä olikin ihan pro! Jääviä treenailtiin pääasiassa ja vähän seuraamista. Varsinkin sivulle siirtymiset oli huippuja! Udi on selkeesti muistanu treenata yksin ollessaan, vaikka viimeeks muuta väitinkin. Mutta onhan se ihan selvä, Udi on päivät ulkona ja treenaaminenhan tapahtuu melkein aina ulkona. Jorunn sitä vastoin viettää päivänsä sisällä ja tuvassa yleensä syödään, maataan sohvalla ja katotaan telkkaria. Ja näissä J onkin tosi taitava!

Juoksut on siinä vaiheessa, että Jorunn jo vähän kekottelee Udille ja kääntää häntää. Toisaalta liiasta nuuskimisesta tuli vielä aamulla korvatillikka SIKA-kiljahduksen saattelemana. Ehkäpä J onkin niitä tyttöjä jotka antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa. Toisaalta ei tämä hedelmä ole vielä valmis pomittavaksi Udinkaan mielestä.

Ja loppuun arvoitus: mikä on vähän ällöttävää? No kun koira on niin innokas pusimaan, että välillä tulee lipaistua emännän suu sekä ulko- että sisäpuolelta. Vaan mikäpä on vähän enemmän ällöttävää? Sama koira juomassa vettä ämpäristä, jonka pohjalla makaa noin toukokuussa kuollut hiiri. Pysyypä vastustuskyky yllä!