Sunnuntaiaamuna kello kuusi startattiin kohti Tamperetta ja islanninlammaskoirien rotumestaruustokoja. Matka Tampereelle ei oo koskaan ollu niin pitkä ja Tuuloksessa suunnittelinkin skippaavani koko jutun ja suunnistavani suoraan Tervakoskelle. Matkaa kuitenkin jatkettiin ja huolimatta hyvistä ohjeista teetti Eteläpuiston löytäminen aika kovasti töitä. Kolmannella yrityksellä kuitenkin tärppäs. Tulipa nähtyä Tamperetta kaikilta kanteilta .

Rotumestaruuteen osallistui vaan kolme koirakkoa, kaikki alokasluokassa. Vaan näihin skapoihin olikin valikoitunut vain terävin kärki, saatiin kaikki siis ykköstulokset! Ennusmerkit oli meidän kohdalla lupaavat, oltiin viimenen koirakko (ei pääse jännitys vaan laskemaan...) ja mein paikkamakuuryhmässä oli vain uroksia (tässä vaiheessa meinasin heittää oikeesti pyyhkeen kehään). Vielä kun luoksepäästävyyden jälkeen viereinen bokseri rupesi vähän töllöttämään ja turisemaan oli fiilis melko katossa. Mutta ennakko-odotuksista huolimatta Udi teki varmaan parhaan paikkamakuun ikinä! Tähän toki autto että kehänauha miun takana rapisi ja sitä seuraillessa ei Udi muistanu vilkuilla ympärilleen ollenkaan. Muuten päivä oli ilmeisesti ollu hiukan liian pitkä meille ja muu tekeminen oli vähän ponnetonta ja väsynyttä. Tällä kertaa ei kuitenkaan nollattu mitään, aika huippua!

Luoksepäästävyys 10 yllättäen kaikkia islanninlammaskoirat nousi tuomaria vastaan , tällä kertaa se ei haitannut

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 8

Seuraaminen taluttimetta 9

Liikkeestä maahanmeno 8 annan kuulemma pienen käsiavun

Luoksetulo 5 Udi lähti yllättäen perään

Liikkeestä seisominen 8,5 tässäkin kuulemma käsi kävi

Estehyppy 8,5 seisomiskäskyä pitäisi totella nopeammin, ja tällä kertaa Udi pysähty vielä melko hyvin

Kokonaisvaikutus 9

eli pisteitä yhteensä 166. Tytöt oli paitsi kauniimpia niin myös parempia ja jäätiin kolmansiksi, vaan mitäpä tuosta, ykköstulos saatiin kuitenkin! Onnittelut Brennalle ja Runille ohjaajineen!

 

Tampereelta suunnattiin Tervakoskelle sukuloimaan. Olipa kiva kun koirat tuli niin hyvin juttuun! Toki Udi ja Hjalli-vaari oli eristettynä kompostiverkolla, mutta lenkillä mentiin mukavasti koko porukka. Silloinkin Hjalli tosin joutui aina hihnailemaan, mikä aiheutti välillä pientä nupinaa. Jorunnin piti välillä esittää isompaa likkaa kuin onkaan Vardalle, onneksi enimmäkseen ei ollu minkään näkösiä ongelmia.

Sunnuntai iltana käytiin rally-tokoilemassa Jorunnin kanssa. Tehtävät saatto aluks vaikuttaa melko helpoilta, muttei ne sitä välttämättä olleet! Kaiken näköstä pyörimistä tehtiin ja houkutusta, mikä meni yllättävän hyvin. Hauskaa, tosin meikkiksen aivot joutu koville. Udin kanssa tehtiin jääviä pallopalkalla.

Maanantaina käytiin toko/koiratanssi treeneissä. Udi teki vaan paikallamakuun ja Jorunn treenaili normi juttuja eli seuraamista, maahanmenoa, sivulle tuloa... Lisäks harjoteltiin ekaa kertaa hyppyä.

Hekla tanssahteli

ihana!

Varda seuraa

myös ihana!

Parasta oli tietysti rupatella ja teputella. Ja tarinaahan meillä riitti! Hekla ja Jorunn oli vähän pimpoja, Varda taitaa olla tän kolmikon fiksuin. Udi oli onnessaan ihanista tytöistä ja Hjalli-vaarikin suhtautui ällöihin vieraisiin lopulta ihan lunkisti. Jorunn oli sen mielestä välillä oikeinkin ihastuttava! Mie olisin voinu viipyä vaikka talveen asti , mut isäntäväki huokasi varmasti helpotuksesta kun hunnit vihdoin ja viimein lähti . Kiitos kestinnästä ja kärsivällisyydestä! Vastavierailua odotetaan jo nyt kovasti!

Udin kohdalla en oikein luottanu "aitaan", siksi siis hihnassa

äiti ja tyttäret

äiti näyttää poseerausmallia

Varda unohti avata suun

tytöt

Hjalli-vaarin pusu

alla omenapuun

höpsö Hekla

zen

 

Tervakoskelta matka jatkui Köyliöön. Tää seuraava kyläpaikka olikin siitä ihmeellinen, että siellä vallitsi kissa ylivoima. Arvata saattaa ettei miun koirat tähän huusholliin astuneet sisään edes vahingossa, vaan me vietettiin yö eri talossa. Tää ei kuitenkaan ollu vielä reissun järkyttävin kissa kokemus, sillä Raumalla meitä vastaan tuli lapsi rattaissa iloisesti kiljahdellen Hissat, hissat! Miekään en ymmärtäny mitä tällä yritettiin tarkoittaa, kunnes rattaiden työntäjä totesi: ne on kyllä koiria. Ehkäpä Udi ja Jorunn ei tätä kunnianloukkausta hokanneet.

Rauma on muuten tosi doopermanni vastainen kaupunki. Niitä ei saa viedä oikein minnekkään! Onneks islanninlammaskoiria ei oltu kielletty missään.

Rauman meren rannalla

lokki

 

Ja ne lokit vasta kummallisia tuolla toisella puolella maata onkin! Ihan hassun näköisiä. Vaan kyllä nekin haukkua totteli.

Ja kummallisemmaks vaan meni, kun kotona selvis että lokki onkin ilmeisesti harakka! Onneks täällä kotona lokit on lokkeja ja harakat harakoita.