Loman jälkeen on ryhdistäydytty treenirintamalla ja kotipihalta on lähdetty oikein kylille harrastamaan. Keskiviikkona Udi vepeili pelastusliivien viennin ja veneenhaun merkeissä. Ja oli loistokas! Tässäkin lajissa tauko tekee siis hyvää, intoa ja vauhtia oli vaikka kuinka paljon. Oikein harmittaa ettei päästä sunnuntaina vepekokeeseen, jos olis vaikka se toinen ykkönen saatu... Vaan on se kesä ensi vuonnakin!

Eilen oli sitten pitkästä aikaa hakuilua. Ehkä tässäkin tauko on tehnyt tehtävänsä, vai mikä lie, joka tapauksessa Jorunn hoiti homman lähes kuten kuuluukin. Ekalla näytettiin kävelevä maalimies perällä, joten tällä ei ongelmia. Toinen pisto oli tyhjä, kun en ekaksi uskaltanu tyhjää rykästä. Jorunn uppos oikein hyvin ja teki muutenkin ihan kelpo piston. Seuraavalle yritin yliheittoa, joka oli tyhmää, sillä J juoksenteli sitten pitkin ja poikin eikä suinkaan edennyt suoraan syvälle. Parasta oli kumminkin, että tällä kertaa irtos haukkua ihan kunnolla. Sekä maalimiehellä, lähetyksissä että metsässä kirmaillessa. Kaikin puolin tytsillä oli hirveän hauskaa ja vahingossa siinä sivussa tehtiin vähän töitäkin. Ja treenien jälkeen poimittiin vielä porukalla pussillinen kanttarelleja, johon Udikin ilokseen pääsi osallistumaan.

Tänään käytiin tokossa. Udi aloitti tuttuun tyyliin paikkamakuulla, jossa oli häiriötä melkosen rankasti. Täällä on joku sotalentokoneitten harjoitus menossa, joten eikös just makuun aikaan lennä kone yli ja vielä aika matalalta. Molemmat suorittavat koirat on kovia lentskareitten perään, joten jännityksellä odotettiin kumpi lähtee ensin... vaan ei, molemmat kesti tosi hyvin! Luulis luoton tuohon paikkamakuuseen pikkuhiljaa kasvavan meikkikselläkin. Lisäks kuulu melkosta rytinää ja pauketta läheiseltä paperinkeräyslaitokselta, mutta koirat oli ihan pro ötököitä!

Sitten Jorunn puuhaili vähän kaikkea mitä ollaan tehty eli seuraamista, sivulle siirtymistä, seisomista, maahanmenoa, luoksetuloa ja tärkeimpänä kiepsua! Maahanmenoon kaivattiin vähän enemmän apuja, kuin viimeeks kotona ja seisomisessa nyt ollaankin ihan alkutekijöissä. Luoksetulo alkaa olla pikkusen parempi eli suorempi tuossa edessä. Jaa niin tehtiin Jorunnin kanssa myös kaukoja, sillä kun on luontainen tapa vaihtaa asentoa "oikein", Udi taas siirtelis peppua eteenpäin kovin mielellään. Loppuun vähän leikittiin, tänään se ei vaan taas oikein kiinnostanu...

Udin kanssa lisäks liikkeestä seisomista takapalkalla, jospa saatais pysähtyminen nopeemmaksi, ainakaan yhtään väärää asentoa ei tänään tullu. Hyppyä, jossa ei kummempia ongelmia vaikka vähän kaukana Uu käy kääntymässä esteen takana. Ja sitten sitä tunnaria, jossa ekalla tuli oma oikein loistavasti haistelemalla, mutta sitten kaksi väärää. Palkkasin ekasta innoissani pallolla, että olisko se lie aivopierun aiheuttanut. Positiivista oli kumminkin se, että kun en näistä vääristä kehunu, niin Udi ei niitä yhtään pureksinu, ja se on melko paljon se!

Treenien jälkeen treffailtiin vielä bortsupentu Nanoa. Udista pentu oli kovin ihana, tosin pennusta ei ollu ehkä ihan niin ihanaa, kun Udi vötkähti selälleen pienen reppanan päälle. Jorunn oli taas olevinaan isompi tyttö kuin onkaan ja yritti oikein tiristä jostain hölmöstä, vaan kyllähän likat lopulta juoksentelivat kaksistaan vähän sinne ja tänne.