Treenausviiraus jatkuu edelleen, eli koirat on saanu istua autossa ja mie jauhaa kakkaa millon missäkin kentän laidalla, rannalla tai metässä. Lauantaina käytiin hakumetässä. Jorunn teki tyhjiä ja löytöjä ja enimmäkseen vaan juoksenteli ja haukku. Tarttee vissiin vähän apuja ottaa käyttöön... Udi teki yhden valeilmaisun, tyhjän ja löydön. Epäilyksenä on että intoa oli vaan liikaa, kun piiitkästä aikaa pääsi ukkometsään niin rulla piti sitten ottaa suuhun. Näytöllekkin mentiin kun toisen kerran toi samalta pistolta rullan, vaan eipä sieltä mitään löytyny. Eipä tästä paljon paineita otettu, puuhastellaan mitä puuhastellaan.

Tokossa ollaan Udille vahvistettu jääviä takapalkalla ja vähän sitä seuraamisessa pysähtymistä. Tunnaria tehtiin kanssa ja sepä meni ekalla ihan ryminällä pieleen, Udi saalisti palikoita eikä suinkaan haistellu mitään. Vaihteluks tehtiin myös metallinoutoa, mikä menikin aika kivasti. Niin ja paikallamakuuta tietty. Myös Jorunn on tehny pieniä paikallamakuu harjoituksia, joissa suurimmaksi ongelmaksi on ilmennyt miun palaaminen koiran luo, sillon tahtoo tytsi nousta istumaan vaikka oon koittanu maahan palkata. Muuten J on tehny niitä seuraamisia ja jääviä. Enimmäkseen Jorunnia on tilattu kaikille häiriökoiraksi, mitä se sitten kertonee pikku häiriköstä...

Vepessä käytiin tänään viemässä poijua ja tekemässä veneestä hyppy ja veto rantaan. Vienti meni hyvin, täytyy vaan antaa se naru poijun puoleisesta päästä. Veneen vedossa oli vähän suuntimat hukassa, vaan kyllä me rantaan päästiin. Udilla olis nyt niin hyvä meininki tuolla vepessä, että oikein harmittaa kun ei taida syksyllä enää kokeisiin päästä.

Ja jottei elämä olis pelkkää treeniä, ni ollaan myös urheiltu. Tosin voihan joku sitäkin treeninä pitää. Mie en todellakaan oo juoksija tyyppinen ihminen. Voin hiihtää, luistella, pyöräillä, uida, ratsastaa tai melkein mitä vaan, mut juokse en, enkä yleisurheile! Niinpä yllätin itteni ja kaikki muut lähtemällä oikein pururadalle lenkkeilemään ja juoksuaskeliakin tuli otettua, jopa satoja metrejä. Tarkoituksena oli siis valjakkourheilla kahden sporttisen koiran vauhdittaessa vetämällä menoa. Jep. Kaksi sporttista koiraa hölkkäsi enimmäkseen pikkusen takavasemmalla huolestuneita silmäyksiä meikkistä kohti heitellen. Joko ne oli huolissaan siitä, että tuo muija saa varmaan kohta sydänkohtauksen puuskuttaessaan kuin höyryveturi hikisenä ja punaisena. Tai todennäkösemmin niitä huolestutti, että joku näkee ne "urheilemassa" näin säälittävässä seurassa. Lenkki oli omistajan kannalta tehokas (5 kilsaa varustettuna ihan kohtalaisilla ylämäillä), koirien mielestä lähinnä tyhmä.

Jos ei ole elämä helppoa emännän perässä hölkätessä, ei se ole sitä myöskään tarhassa möllötellessä. Ainakaan Udille. Jorunn on nimittäin laittanut Uu-paran ulkoruokintaan ja vallannut kopin kokonaan itselleen. Poutapäivinä tää ei oo mikään ongelma, ei Udi sillon koppiin haluaisikaan, mutta sadepäivät on eri juttu. Vai miltä kuulostaa jako: Jorunn kopissa pehmeillä pahnoilla sateelta suojassa, Udi kapean räystään alla venyttäen ittensä mahdollisimman pitkäksi ja laihaksi, ettei ihan kokonaan kastuisi. Iltapäivällä meillä on yksi kuiva ja yksi märkä koira, reilukerhosta päivää! Päästään siis rakennuspuuhiin, jotta Udillekin katto saadaan taas pään päälle. Itse asiassa riittäis kun nostettais Tintti-mummon perintökoppi aidan sisäpuolelle.