Kerran päivässä koittaa se hetki,

kun tehdään me yhdessä kävelyretki.

Pihasta tästä kun lähdemme matkaan,

niin pian jo törmäämme raatoihin, kakkaan.

Siinäpä pyörimme yltä ja alta,

voi kakka se tuoksuu niin ihanalta!

Mammakin mukaan tahtoisi juu,

huutaa, riehuu, ilosta kiljuu.

Miks ei koskaan siis pyörimään tuu?

 

Kun turkki on tuoksuva, hyvä

ja kauniin ruskea väritys syvä,

voi iloisena matkaa eteenpäin jatkaa,

ja etsiä vielä tuoreempaa kakkaa.

 

Vaan kotona odottaa rangaistus kovin,

kun suihkussa vietämme pitkän tovin.

Viemäriin valuu uurastuksen tulos,

muuten jäisimme kuulemma ulos.

Vaikkei tuoksua ole enää karvoissa, tassuissa,

niin lämmittää mieltä aarteet massuissa.

Kuitenkin ollaan niin kiltit ja somat,

että on meillä nyt kalenterit omat.