Koska illalla iski vässykkä, eikä ulos jaksanu enää raahautua jäi tokoilut aamuun. Vaan kyllä se aamullakin vaikeeta oli, miksei ihminen voi vaan maata tuvassa koirat kainalossa? Miks pitää itteensä nöyryyttää tämmösissä koiraurheilujutuissa? Ja kyllä, kuten ahdistuneesta sävystä voi päätellä ollaan Udin kanssa menossa kokeeseen. Viimeseen ikinä. Taas.

Harmitusta lisäs se, että aamulla tajusin jotta eilen illalla olis ollu yleiset tokotreenit, joissa en ole kyllä koskaan käynyt, ja siellä olis saanu just sitä treeniä mitä me kipeimmin kaivataan: paikkamakuuta hallissa vieraitten koirien kanssa. Noh aina ei voi onnistua, mutta jos edes joskus! Paineita lisää se, että viimeaikaisten käytöshäiriöuutisten jälkeen oon ihan varma että Uu syö puoli hallia ja siinä sivussa pari koiraa siellä saamarin kokeessa. Tosin tänään tuli huippuhyvä mieli, kun ohitettiin vastaantuleva kolmen koiran poppoo oikein nätisti. Yleensä niillekin meuhkataan hulluna, mutta lohiherkku tumpussa voitti tällä kertaa.

Mutta sitä treeniä. Udin kanssa tehtiin palkatta ja kokonaisena liikkeenä seuraaminen, molemmat jäävät ja luoksetulo. Seuruu meni hyvin siihen asti, kun iskä laski tuvassa raivoavan Jorunnin pihalle. Sen jälkeen saatiin hyvää hermostuneen ja kiukkuisen ohjaajan treeniä, joka myös toki tulee tarpeeseen. Seuraaminen meni siis miten meni, jäävät oli hyvät ja luoksetulossa jäi vähän kauas istumaan. Muutamalla toistolla saatiin ihan hyvä suoritus siitäkin. Ei ilmeisesti toimi Udille noi vauhtiluoksetulotreenit, kun sitten pitää taas kytätä. Palkkaamattomuus ei kuitenkaan haitannu ja miun kiukkupepustakin selvittiin kunnialla. Mutta niinhän se menee, että kyllä tää kotona osaa...

Jorunn oli hyppy-koikka-loikka-hepuli jouduttuaan kiehumaan tuvassa, mutta pienen pärkkeleen saattelemana pimpokin saatiin taas ruotuun. Tehtiin seuraamista pupulelulla, kakeja ja liikkeestä seisomista takapalkalla. Seisominen sujuu aika jees, tosin ihan aina ei Jorunn muistanu, että ensin tehdään hommia ja sitten vasta juostaan palkalle... Paikkamakuuta en ottanu kummallekaan, kun maa on luminen ja kylmä! Voi hitto mitä kermapeppuilua.