Hiihtokauden alkuun käytiin perjantaina eläinfysioterapeutti Marjaana Sepän luennolla, aiheena koiran peruskuntoharjoittelu ja lihashuolto. Oli kyllä mielenkiintoinen setti ja nelisen tuntia vierähti ihan huomaamatta. Tosin peruskunnon ohella mentiin kyllä melkoista haipakkaa myös kisaladuilla...

Ihan vaan lyhyesti poimittuna muutamia itelle uusia ja mielenkiintoisia pointteja:

• laukka on hyvä palautumisaskellaji, aina oon kuvitellu että ravi on kevyempää...
• huippukoiraa liikutetaan oikeastaan aika vähän, kuulostaa hassulle, mutta esim. lepokaudella koiraa pitäisi liikuttaa vain muutama lenkki viikossa, peruskuntokaudella noin viisi tuntia viikossa. Toki tehot eli vauhti on näillä lenkeillä varmaan ihan jotain muuta, varsinkin kilpailuun valmistavalla kaudella. Ja lenkillä Marjaana tarkoittaa tavoitteet huomioiden 0,5h-4h liikuntaa niin että syke nousee. Pissalenkki ei ole lenkki. Ja mieluiten koira mahdollisimman paljon vapaana, toki vetotreenit poikkeuksena.
• yli kolmen tunnin lenkki ei enää tuo hyötyä
• yli 18 asteen lämmössä ei treenata, edes kävellen

lisäksi tuli paljon asiaa mm. verryttelystä, venyttelystä, hieronnasta, nesteytyksestä ja ruokintatekniikasta. Ja toki on muistettava että näillä ohjeilla tähdätään vähintään sinne Suomen huipulle.

Paljon tuli kysymyksiä mieleen vielä kotonakin, esim. teenkö koiralle haittaa jos lenkkeilytän sitä joka päivä tunnista kahteen? Voisiko se paremmin jos pidettäisiin niitä lepojaksoja? Fysioterapeutiksi opiskelevalta kilpahiihtäjäveljeltä kyseltynä, nykyisellä tyylillä en vaan saa koirista maksimi suorituskykyä ulos, mutta tuskin suurta haittaakaan on. Täytyy kattoa jos malttasi näille jonkun löhöilykuukauden pitää, olisko sillä kuntoon vaikutusta. Sehän on kumminkin fakta että kunto nousee levossa. Ja varsin paljon mietityttää edelleen valjaitten sopivuus töppöjaloille, tosin se on mietityttänyt aina.

***

Eilen käytiin sitten tokoilemassa hallilla. Udille vaihteeksi vähän jotain muuta eli seuraamisen lisäksi noutoa, hyppyä ja merkkiä. Seuraaminen edelleen hyvällä mallilla, koska intoa on, tehdään välillä ihan lyhyitä pätkiä. Noudot meni hyvin, ei pureskelua mutta voisi luovuttaa vähän lähempänä. Siinäpä sitä on taas hommaa, Udia ilmeisesti pikkusen ahdistaa tulla siihen ihan liki. Hypyssä koitettiin saada Uu jäämään vähän kauemmas, ja tässä täytyis molempien kanssa treenailla ihan muuten vaan sitä, että käskyjä täytyy noudattaa myös siellä kauempana.

Jorunnin kanssa seuraamista ja käännöksiä, paikoitellen hyvää välillä taas edisti tai jätätti tai oli muuten vaan vähän huono. Liikkeestä seisomista takapalkalla, ja tässäpä "ihan pikkusen" tuli ennakointia. Tosin näin kävi alussa myös maahanmenon kanssa ja siitä selvittiin kyllä melko helposti. Jorun kanssa tehtiin myös hyppyä ja sen J suorittaa oikeaoppisesti, riippumatta siitä mitä käskyjä ohjaaja hätäpäissään antaa. Meillä siis ihan oikeasti käytännössä treenataan ohjaajaa ei koiraa, sillä koira näköjään osaa kyllä hommansa . Jorunn on nyt syttynyt pallolle (onko se sitten hyvä vai huono?) ja kovin sillä oli hauskaa, kun pallon kanssa pyöri pitkin hallia. On se vaan niin ihana ja hassu pieni pimpo!

Illalla sitten sitä kauan odotettua hiihtoa! Piti itelle käydä perjantaina vetämässä edes 15 kilsaa vapaata alle ja se oli kyllä tuskaa! Eilinen kaks kertaa puoltoista ja vähän hömppäilyä päälle oli kyllä paljon miellyttävämpi setti. Udi veti siis sen puolentoista lenkin ja hyvin vetikin! Ilmeisesti se on nyt viiden vuoden jälkeen tajunnu tän homman idean! Lähdettiin ensimmäisinä kun muut oli enemmän tai vähemmän ekakertalaisia junnuja ja lähtöhän ei ole niitä meidän vahvimpia puolia. Liikkeelle kuitenkin päästiin ja koko lenkki kierrettiin, Udi olis kyllä jatkanu sujuvasti kolmoselle. Pahalle se tuntu, koiran kanssa kun on hiihdettävä kokolailla täysiä koko ajan. Helpompaa toki olis kun ei lähtis sähläämään vaan yrittäis edes jollain tavalla pitää tekniikkaa kasassa. Jorunn teki vaan muutaman sadan metrin pyrähdyksen, alussa veti tosi hyvin ja haukkui koko ajan edellä menevää, lopussa sitten tajus et ei saamari perässä roikkuu joku tonnikeiju epämääräsillä välineillä varustettuna ja pikkusen meinas ruveta hirvittämään. Maalin päästiin kuitenkin kunnialla. Jorunnin palkkaus vaan on vähän ongelmallinen, ehkä täytyy sitä ruokaa koittaa...