Tästähän meinaa tulla vallan treeniblogi, mut eipä kai siitä haittaakaan ole jos joskus koirien kanssa tulee treenattuakin. Eilen tie vei yleisiin toko treeneihin Jorunnin kanssa ja sitä ennen käytiin kaksin teputtelemassa vähän sivistyksen parissa. Muutama koirakohtaaminen jotka meni varsin hyvin, - meillä kun tahtoo joukossa se tyhmyys tiivistyä... - yhdelle sakemannille piti antaa vähän palautetta, mut iteppä alko Jorulle huutelemaan.

Treenit meni ihan hyvin, paljon tuli sitä odottelemista joka me käytettiin melkeinpä kokonaan kontaktiharjoitteluun ja lopussa vähän temppuiltiin kun kyllästyttiin jo molemmat siihen pönöttämiseen. Tehtiin kaikki liikkeet, tosin aika lyhyinä versioina. Paikallamakuu meni hyvin kahden vieraan koiran kanssa. Ehkä vähän huonoon kohtaan palkkasin, kun ainakin näytti et J olis alkanu vähän nykiä. Vaan häiriötä oli paljon ja maassa kumminkin kestettiin. Varmaan vähän vajaa minuutin setti ja puolessa välissä kävin palkkaamassa. Seuraaminen tehtiin hihnassa ja jostain syystä Jorunn edisti aika paljon. Maahanmeno oli hyvä samoin luoksetulo ja seisominen nyt on edelleen vaan aika vaiheessa. Hyppy menee tosi hyvin ja Jorunn kääntyy hienosti seisomaan, mutta ihan esteeseen kiinni. Täytyis siis saada tätäkin koiraa vähän kauemmas esteestä. Kaikinpuolin kiva treeni ja J kesti muita koiria ja häiriöitä hyvin.

Pihiys iski ja Udi sai treenailla vaan pihalla lumihangessa. Vähän seuraamista ja jäävät avo malliin. Meni tosi hyvin ja edelleen Udilla on älyttömän kiva vire päällä. Onhan se hyvä että edes treeneissä sujuu!

Jorunnin kanssa käytiin alkuviikosta perehtymässä potkukelkkailun saloihin ja pakko myöntää, että hirveen lupaavaa vetokoiran alkua ei Jorusta kuoriutunut. Miksi nää ei voi vetää silloin kun se olis suotavaa, koska muuten ne kyllä vetää koko ajan? Ja varsinkin Pimpo siis. No jospa tuo kelkan tullessa tutummaksi alkais honaamaan näitä vauhtilajien riemuja. Ja koska lunta siis vihdoin ja viimein on, huomenna on vuorossa valjakkohiihtoa, jee! Vähän huolettaa tuo oma kunto, vesisateessa hiihtäminen kun ei ole se kaikkein innostavin juttu niin kilometrejä on takana vasta kymmenen! Ja tammikuu on kohta puolessa! Todella noloa!