Blogi on kovasti uuden näköinen mutta eiköhän se tästä lähde. Onneksi joku uudistaa, kun itellä on vaan samaa settiä aina :) Lyhyestä virsi kaunis eli tapahtumia pääpiirteissään:

Udi täytti tammikuun lopussa jo kahdeksan vuotta! Näyttelypiireissä veteraani-ikäinen siis. Onneksi ikä ei näy muuten kuin ehkä rennompana elämänasenteena, hellyydenkipeytenä ja ajoittaisena hupsuutena. On se vaan mainio vanha-ukko-Udi!

Rennompi elämänasenne näkyy esimerkiksi lenkillä, sillä ollaan saatu lenkkikavereiksi mainio terrierilauma (joista yksi on kyllä vähän kelpie) johon kuuluu tällä hetkellä neljä narttua ja yksi uros. Alkuun vähän jännitin miten Udi nuoreen Kita-poikaan suhtautuu, vaan turhaa oli huoli. Pojat menee ihan sulassa sovussa ja välillä niillä on jopa yhteisiä poikien juttuja. Kita onkin niin hieno ja tervepäinen parsonpoika, ettei sen kanssa saa tuommoinen luupääkään riitaa aikaseksi :). Jorunn onkin meillä sitten se huonosti käyttäytyvä, sen on vaan pakko nilliä jos joku on vähän alistuvampaa sorttia. Tosin senkin käytös taitaa parantua kerta kerralta.

Treenipuolella on edelleen panostettu hiihtoon ja lauantaina olis sitten ensimmäiset kisat edessä. Hiihtoahan ei onneksi voi jännittää, eihän? No ei varmaan kukaan normaali, mutta miulta onnistuu toki sekin, huoh. Onneks Jorunnia ei jännitä, sitä vaan korpeaa kun mie oon niin hidas ylämäissä :). Tokoakin ollaan treenitty ihan vähän, missäpä luuraa motivaatio taas missä?