Kilpaa on siis hiihdetty sekä Vekaranjärvellä Kouvolassa että Parolannummella Hämeenlinnassa. Vekaranjärven rata oli oikein kiva ja hiihtokin kulki ihan mukavasti. Palkintoja ei yllättäen irronnut, ei edes piirinmestaruuksia :D. Mutta ei me viimesiäkään oltu, sillä Emma parson emäntineen jäi niukasti taakse. Töppöjalat rulaa!

Hämeenlinnan kisoissa tiesin jo verryttelyssä, että tänään ei kulje, ei sitten mihinkään. Omat jalat oli aivan totaalisen tyhjät! Ilmeisesti edellisviikon huono syöminen kostautui sitten energiavajeena. Rata oli ok, tosin kaikki pahat ylämäet oli lopussa putkeen, vaikka niinhän ne vähän on täällä Imatrallakin. Onneksi se oli myös reippaasti alimittainen, yhtään pidempää matkaa en sille päivälle kyllä olisi toivonut. Aika oli kuitenkin ihan hyvä, ilmeisesti voimia ei ollut yhtään sähläämiseen niin oli pakko yrittää jollain tavalla liu'uttaa suksia. Paljon ei jääty parista edellisestä koirasta, eli jos oisin vaan jaksanu hiihtää olis tuloskin voinut olla erilainen. Tai sitten ei.

Seuraavana päivänä kipasin sitten elämäni ensimmäisen Finlandia hiihdon. Kylläkin vain 20km, ja aika kaukana on se päivä kun 50 hiihtäisin. Ensimmäiset 10km oli melkosta pöpperöä, olihan siitä polkassu meikkistä ennen muutama tuhat hiihtäjää, mutta loppupuoli oli onneksi kovampaa latua. Rennon retkihiihtelyn sijaan tuli sivakoitua vähän turhankin kovaa (keskisyke 170), mutta maaliin päästiin alle kahden tunnin eli ei hullummin.

Tähän hiihtoviikonloppuun kuului oleellisena osana kyläilyä Tervakoskella. Koirat tuli taas oikein hyvin juttuun ja tarjolla oli hyvää ruokaa, savusaunaa, mukavaa rupattelua ja koiren rapsuttelua. Kaikin puolin huippu viikonloppu! Kiitos!

Hiihtohommien lisäksi on edelleen koitettu välillä tokoilla. Jorunn on löytänyt hypyn, mutta nouto on edelleen pahasti hukassa. Tai kyllähän se noutaa, mutta mieluiten J luovuttais kapulan miulle suuhun. Ja vauhdilla! Yhtään ei pysty istumaan kapula suussa. Paikallamakuu sen sijaan sujui ensi yrittämällä ihan hienosti, eipä tuo paljon hötkyilly vaikka meninkin piiloon.

Udi on ollut oikein innokas tokoilija. Perusasennot on parantunu, ainakin treeneissä, ja seuraaminen sekä jäävät on ihan hyvällä mallilla. Samoin kaukot sujuu hyvin, tosin Udi välillä vapauttaa itteään takapalkalle ihan omatoimisesti. Luoksetulo tökkii edelleen, tuppaa himmailemaan vaikka pysäytystä ei nyt hetkeen ollakaan tehty, mutta tokossahan riittää vähempikin vauhti. Joku suhtkoht onnistunut tunnarikin ollaan tehty.

Treenien ohessa ollaan lenkkeilty paljon porukalla, ja sehän tekee töppöjalkatiimille oikein hyvää!

Huomenna edessä hiihtokisat kotiladuilla! Eilisissä treeneissä Jorunn oli ainakin intoa täynnä kuin ilmapallo, tosin koskapa se ei olisi!? Koiria on meidän sarjaan tulossa tosi paljon ja menestystä on turha odottaa. Hauskaa meillä silti on varmasti!