Imatran kisat meni meiltä vähintään kohtalaisesti, hiihto tuntu edelleen kovin tuskaiselta ja hitaalta, mutta hidastahan se ei sitten ollutkaan, sillä viime vuoden ajasta otettiin pois peräti kolme minuuttia! Jorunn oli kotiladuilla vähän toheissaan, tuomari kysyi startissa että kauankohan tuo jaksaa haukkua, johon veikkasin jotta melkosen tarkkaan koko matkan. Enkä ollu väärässä. Tänä talvena haukkuminen on kisoissa vähentynyt, lähtöä lukuunottamatta, mut tutut maastot sai ilmeisesti ilon ylimmilleen.

Välillä ollaan toki puuhailtu muutakin kuin hiihdetty. Iitissä käytiin islanninlammaskoiramiitissä, mikä olikin varsin mukava reissu! Koska kaikki on jo nähny facebookissa lukemattomia kuvia tästä tapaamisesta, en kehtaa niitä enää tähän tunkea. Hauskaa kumminkin oli, sekä ihmisillä että koirilla. Kiitos kaikille mukana olleille ja etenkin emännälle vielä tätäkin kautta!

Hiihtokausi huipentui viime viikonloppuna Pärnävaaran SM kinkereihin. Oma hiihtokausi on ollut pitkä, ja selkeää turnausväsymystä oli ilmassa. Välillä ei huvittanut enää ollenkaan lähteä, tätä ei toki joukkuekavereille uskaltanut myöntää, kun suurella vaivalla oli kaksi joukkuetta houkuteltu matkaan. :D Vaan kisareissuun lähdettiin ja hyvä niin! Oli mahtava reissu, kiitos siitä kaikille osallistuneille! Meteliä piti miun koiran lisäksi kyllä koko akkalauma :D

Hiihdot meni miten meni, vauhti ei päätä huimannut, tosin ratakin oli melkoisen haastava. Ihan tyytyväinen en pysty olemaan, lopussa olis vaan pitäny jaksaa enemmän. Hiukan oli uupunut kyllä Jorunnkin, tosin se olis varmaan menny vielä toisenkin kierroksen, mie en. Lauantaina urakoitiin henkilökohtainen vitonen ja sunnuntaina super-töppöjalkajoukkue suihki hienon viestin! Meidän joukkueen hiihtojärjestys meni suurimmasta pienimpään, vaikkei meillä kovin suuria ollut yhtään. Aussi Lara, Jorunn ja parson Emma pistelivät kuitenkin sen minkä töppöjaloista pääsivät! Mutta oli se vaan hauskaa, varsinkin kun miulla on hyvä ominaisuus unohtaa kisan tuskaiset minuutit, maalissa kaikki on ihanaa ja ratakin ihan helppo!

Emma vei töppöjalkaisuus pisteet kotiin ja tulevasta Palveluskoirat -lehdestä saadan lukea mm. heidän vauhtinsa salaisuus. Tosin mie voin sen jo spoilata: alamäkiä ei aurata ja ennen kaikkea ne uudet hiihtolasit! :D Me ei Jorunnin kanssa enää saada siis edes säälipisteitä, tosin aika moni tuntuu kyllä jo tunnistavan ihan ilman koiraakin... Ja Jorunnin kanssa ei ainakaan käy niin ettei mikrosiruntarkastuksessa huomata koko koiraa, meillä kun löytyy tuo äänimerkki vakiovarusteena.