Ei vaan blogikirjoittely nykyään napostele. Jonkinlaista päivitystä meidän touhuista nyt kuitenkin luvassa...

Udi sai vihdoin ja viimein TK2:sensa toukokuussa Imatralla hienoilla pisteillä 171,5 ja luokkavoitolla. Tavoite on nyt saavutettu ja mietinnässä mitäpä nyt? Hirmuisen paljon pitäisi saada uutta asiaa Putte-pojan päähän uppoamaan jos meinaisi voittajassa vielä yrittää. Sinänsä tämähän meille riittää jo vallan hyvin, mutta toisaalta Udi on nyt tokoillut niin kivalla fiiliksellä että jospa sitten kuitenkin? Pakosti tulee kuitenkin mietittyä, että pitäiskö Uu jo päästää rehelliselle eläkkeelle kaikista harrastushömpötyksistä. No aika näyttää mitä tästä eteenpäin, valitettavasti se aika vaan rupeaa käymään Udin kanssa vähiin.

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 6,5

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Noutaminen 8

Kauko-ohjaus 8

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9

Kesäkuun alussa retkeiltiin Kokkolaan erkkariin. Matka oli hiukan pitkä mutta ehdottoman hauska! Udi käyttäytyi kehässä ennennäkemättömän hyvin ja Jorunn ennalta-arvattavan onnettomasti. Molemmille ERI ja Udille lisäksi SA ja veteraaniurosten kakkossija. Ei hävitty huonolle, nimittäin näyttelyn ROPille. Samalla reissulla osallistuttiin myös rotumestaruus rallytokoon ja niinpä vaan pappa teputteli alokasluokan voittoon! Jorunnin kanssa töpeksin ite enemmän ja Pimpokin oli vähän hutilus Udiin verrattuna. Ihan hauskaa, eikä mitenkään älyttömän helppoa. Varsinkaan näin huonolla valmistautumisella. Toki onhan se koiralle höpöttäminen vähän hölmöä, mutta voihan sitä rallytokoilla höpöttämättäkin! Udia ei varmaan hirveän paljon ylimäärästä tarvinnu käskyttää, mutta Jorunnia piti välillä vähän kehottaa seuraamaan.

Alkukesästä on tavattua ystäviä muissakin merkeissä. Kerimäellä vietettiin oikein mukava päivä höpötellen koirista. Kokkolan reissulla taas piipahdettiin opiskelukaverin luona. Juhannusta vietettiin sekä mökkeillen että retkeillen Repovedellä.

Arki sitten on, noh arkea. Väsymys ja laiskuus on pesiytynyt töppöjalkatiimiin. Vepessä on sentään käyty kerta viikkoon ja tokoakin joskus silloin tällöin. Jorunn on myös päässyt kokeilemaan vepeuraa ja mitäpä siitä sitten kertois. Tuntuis naurattavan. Kaikkia. Udin kanssa on pohdinnassa myös vepeuran jatko, kehtaako vanhaa koiraa vielä uitattaa veneitä ja hukkuvia hakemassa? Treeneissä se toki tekee enimmäkseen kivasti.

Enimmäkseen haluttais vaan maata sohvalla koko konkkaronkka. Talvea varten pitäis kuntoilla, mutta ei jaksa. Tokoa pitäis reeniä jos kokeisiin meinas, mutta ei jaksa. Koirat pitäis vihdoin ja viimein pestä, mutta ei jaksa sitäkään. Onneksi laitoin eilen kesän ekat punkkimömmöt niin nyt ei voikaan pestä. Lampaitakin vois paimennella, mutta ei nappaa sekään. Eilen tosin käytiin vähän kokeilemassa, ja yllättävää mielenhillintää löytyi Korpelasta.

Ens viikolla vitutus ja ahdistus maksimoidaan, kun miun on pakko jättää koirat työpäivän ajaksi sisälle, huoh. Jorunn on päättänyt olla kestämättä tarhassa, jos pihalla tai pellolla ammutaan ja siitähän ei nyt tule hittoakaan että koirat juoksee pitkin maita ja mantuja ja jää vielä auton tai traktorin alle. Ja joo sadat ja tuhannet koirat on päivät pitkät sisätiloissa, mutta miusta se ei ole koiralle oikein että yöt ja päivät kaikki ollaan sisällä vaan. Eikä auta että muut itselleen pystyy perustelemaan että näin on hyvä. Pakkohan se tietysti on jos koiriaan sisällä pitää päivät pitkät. Noh maanantaina se sitten selviää mitä tästäkin seuraa. Helppoa olis tietysti jos olis rahua rakentaa omalle pihalle se kunnon tarha.

Että semmosta. Pitäis vissiin alkaa lottoamaan että olis se lottovoitto vähän lähempänä ja vois lopettaa työnteon kokonaan. Olis kaikki vaan niin hiton paljon helpompaa silloin.