Ei niinkään miulla, vaan Jorunnilla. Petailtu on välillä aika raivokkaasti, sekä omaa petiä että miun sänkyä. Tosin näistä touhuista mie murahtelen sille unenpöpperössä sen verran, että nopeaan loppuu se touhu. Ja yhtenä yönä perusteellisen petaamisen jälkeen, J tuli kovin kovin hellästi nuolemaan miun korvaa. Onhan se tietysti kiva että meikkiksen korva näyttää koiranpennun persereiältä. Ja kyllähän Jorunnkin sitten totesi, ettei sentään näin rumaa pentua saata hoivata.

Ongelmia meinas muodostua kun kierosilmästäperuna-pentua ei tahtonu löytyä mistään. Jorunn etti kyllä lelukopat ja muutkin nurkat vaan ei löytynyt. Vinkukanakaksosia sitten kokeiltiin pennunrooliin, mutta ei ne oikein sopivilta tuntuneet. Onneksi kierosilmäperuna vihdoin ja viimein tänään löytyi sohvan alta! Kovin huolellinen neiti ei tässä äidin roolissaan ole, vaan pentu tuppaa välillä unohtumaan millon minnekkin. Ja otteetkin on joskus sitä luokkaa, että kierosilmäperuna vinkuu tuskissaan. Tosin ei se muutenkaan kovin hyvinvoivalta näytä. Hoitotoimet on melko vähäisiä ja lähinnä tätä pentua on syytä vaan kuletella paikasta toiseen, oppiipahan olemaan.

potrat vinkukanakaksoset

vaan ei ole kierosilmäperunan voittanutta

Kaikesta pentutouhuilusta huolimatta ollaan myös treenailtu, ja siellä meillä on ollut jänniä ja vähemmän jänniä hetkiä. Udi yritti ottaa hengen iteltään ja paikalla olleilta ihmisiltä yrittämällä kamikaze -iskua autotielle, vaatimattomat neljä kaistaa ja ihan kivasti liikennettä. Onneks kumminkin käänty hämmentyneenä takas kun akat alko huutaa porukalla naamapunasena, kummallisia ihmisolentoja. Eipä näitä treenejä jaksa paljon kirjotella ylös, jo siksikin että nyt on treenattu aika paljon. Pakkohan se on kun uhkaa se Kuopion nakki viuhua. Molemmilla on enemmän tai vähemmän säädön tarvetta, mutta jossain on varmaan edistyttykin. Ainakin Jorunnin paikkamakuut on alkanu sujua ja likassa vaikuttais olevan hyvänä puolena aikas hyvä häiriönkesto. Udin kanssa vanhat tutut jutut sujuu ihan hyvin, nää uudet edelleen takkuaa. Varsinkin ne kaukot, vaan niitäpä kokeillaan nyt takapalkalla ja katotaan rupeisko sujumaan.

Muuten ollaan vaan möllötelty. Koirat tosin viihtyy tuolla joessa niin hyvin, että josko tässä kohta vepekautta korkkailtais. Mie tosin en taida tareta vielä vepeillä. Hakua pääsis myös treenimään, mutta sen kohdalla ohjaajalla on vakava motivaatio-ongelma. Katotaan kuin käy.

Jorunnin sisarukset on ihastuttaneet jälleen näyttelyrintamalla, molemmilla on sertit kasassa ja velipojasta jo muotovalio räpsähtikin. Onnea kovasti ihanille Vardalle ja Vikille! Jorunn taitaa olla vähän aikaa näyttelypaitsiossa, kun oltiin tuolla mettähommissa ja tokihan siinä pieni koira vallan pihkaantuu, huoh. Eikä miulla sitäpaitsi olis mitään aikaakaan näyttelyissä ravata. Tulis jo talvi!

Niin se vaan tuli tänäkin vuonna - kevät nimittäin. Vai onko tää jo kesää kun alkaa olla ihan turhan kuuma vähän joka paikassa. Myös lumet on lähteny käytännössä kokonaan, jostain varjopaikasta voi vähän vielä löytyä. Että ei meilläkään enää lumesta päästä nauttimaan. Noh jospa tää kesä menis yhtä nopeesti kun talvikin...

Ja jottei vaan meikkiksestä sais mitenkään kesävastaista kuvaa, niin laitetaanpa vähän perusteluja miksi se kesä on niin hirrrveen kiva:

Kura - onhan se nyt paljon mukavampaa pestä sitä hiekkaa, savea, mutaa, kuraa ja paskaa pois koirista jokaisen ulkoilun jälkeen, kuin tuoda tupaan puhdas pakkasen raikastama karvaturri. Sitäpaitsi jäätyneessä paskassa pyörimisessä ei vaan oo samaa fiilistä kuin sulassa, mahdollisesti jopa tuoreen muhevassa kasassa.

Hiki - ei lämmin luita riko! On niiiin ihanaa kun aurinko lämmittää niin ettei voi olla ulkona, ei sisällä, ei treenata, ei lenkkeillä eikä nukkua. Toisaalta kun joutuu nukkumaan ikkuna raollaan näin huhtikuusta lähtien, saa kuunnella kaikenmaailman siivekkäitten kiljumista ja kirkumista, melkein kuin asuis viidakossa! Eipähän tarttee lähteä kaukomatkoille. Ja joo koirathan viilentää itteään uimalla, jokeen ne painelee jo vauhdilla, mie vaan en vielä tarkene. Vaikea ihminen kun mikään ei kelpaa, tiedän.

Villit eläinystävämme - kesän luontolotto alkaa ja mukavaa vaihtelua päivään tuo arvausleikki Mikä metsässä luuraa? Onko se supi, kettu, mäyrä, karhu, hirvi, kauris vai mahdollisesti jänis. Jännityspisteitä saa metelistä ja vauhdista. Talvella tämä hupi kärsii, koska elukkaa on niukemmin, ne pystyy ennakoimaan jäljistä ja kyllähän ne hangelta paremmin ihmissilmään erottuu muutenkin, kovin tylsää! Varsinkin koirista.

Punkit - nämä iloiset pikkuvesselit ansaitsevat ihan oman kesä-on-niin-ihanaa osion. Mikäpä sen mukavampi tapa aloittaa ja lopettaa päivä, kuin nyppimällä punkkeja koirista ja itsestä. Täällähän niitä riittää ja bonuksena niistä voi saada mukavan pikku kesätaudin. Mahtavaa! Onneksi ensimmäiset on jo bongattu, ei tosin vielä omista koirista.

Käärmeet - nääkin on semmoisia hassun hauskoja veitikoita, joita ilman ei voisi elää. No talvellahan on pakko. Oon aina aatellu että jos jotain ei tarvii meillä pelätä niin käärmeitä, vaan niin tuo pikku pimu vaan kärmeksen löysi. Ilmeisesti luikero oli vielä sen verran kohmeessa, ettei osumia tullut. Äkäisen kuuloinen se kyllä oli ja niin kovin kovin mielenkiintoinen. Toivottavasti siinä oli tän kesän molemmat käärmeet, ensimmäinen ja viimenen. Eikun siis olisipa ihanaa jos löydettäisiin paljon lisää ihkuja kärmeitä!

Luonnonantimet - hirveen kätevää kun kesällä ei juurikaan tuu noita ruokinta kustannuksia. Metsissä ja pelloilla on semmoset tarjoilut ihan ilmatteks ettei paremmasta väliä! A'la carte listalta löytyy esimerkiksi erilaisia jyrsijöitä monilla eri kypsyys asteilla, osa on hautunut jo viime syksystä osa on pikkusen tuoreempaa, semmosta verta ja suolenpätkiä astetta. Myös isommista elukoista voi löytyä kivoja pikku luubaareja, kaurista, supia, kissaa yms. Kivoina pikku snacks paloina voidaan nappailla noita lentolevitettyjä rabiesrokotesyöttejä. Ne on ihmisellekin hirveen näppärässä muodossa, kun paketin käteen otettuaan ja sitä hetken pyöriteltyään ymmärtää kuvista että tää ei nyt ollu se kaikkein paras idea... Ja kunhan marja- ja sieniaika alkaa niin sitten meillä vasta mukavaa on, kun koitetaan tehdä lajitunnistusta ikenien väristä, oksennuksesta ja paskannuksen koostumuksesta.

Mutta joo, löytyyhän näitä hyviä puolia vaikka millä mitalla! Alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä ihmisiä joiden mielestä kesä on parasta kaikesta. Kuka sitä talven rauhallisuutta, turvallisuutta ja miellyttävyyttä nyt kaipaisikaan...

***

Meitä yritetään kovasti nakittaa SM tokoihin ja välillä on tullut oikein treenattuakin. Hyppy on edenny molemmilla ja paikallamakuutkin on nyt onnistunu, mut muuten tuntuu ettei edistystä oikein tapahdu. Joskus on ihan hyviäkin treenihetkiä, välillä taas mikään ei suju. Ja sitten palaa emännältä hihat ja sehän on moneen kertaan todettu tosi hyväksi jutuksi. Jorunnilla tökkii eniten seuraaminen, se ei oikein tahdo jaksaa keskittyä tarpeeksi pitkään. Välillä tekee tosiaan kyllä hyvinkin. Vaikeutta lisää se, ettei se lelupalkka tahdo oikein toimia, täytyy siis varmaan nöyrtyä kokeilemaan sitä ruokaa. Ongelmaa tuottaa myös J:n kiehuminen autossa, se on ressukka jo ihan läkähdyksissä kun pääsee ulos.

Udin kanssa taistellaan luoksetulon pysäytyksen ja kaukojen parissa. Alkaa ärsyttää kun ei niissä kaukoissa edistytä yhtään. Vaikka kaikki ongelmat varmaan johtuu vaan harjotuksen puutteesta, eli miusta itestäni. Seuraamiset sen sijaan on sujunu ihan hyvin ja liikkeestä seisominenkin alkaa palautua entiselleen. Noh jospa tästäkin suosta vielä noustaisiin...

Pääsiäisenä Lappeenrannassa pidetään koirien missikisat, ja vaikka osallistumismaksu alkaa jo olla hirrrrveen kallis, oli pakko näihin kinkereihin tyttöporukassa osallistua kun kerran lähellä ovat. Harmittavasti tää näyttely ei oikein koskaan saa suurta suosiota islanninlammaskoirien osalta, tälläkin kertaa osallistujia oli vain kaksi. Jorunnin lisäksi kehässä pyörähti oikein nätti juniori narttu. Niinhän siinä sitten kävi että kotiin palattiin TAAS pokaaleja kassi pullollaan! Ja näyttelyssä vietettiin jälleen koko päivä, onneks tällä kertaa paikalla oli melko paljon tuttuja, sitkeimmätkin tosin luovutti tunteja ennen ryhmäkehiä. Alkaa nää touhut käydä kyllä liian rankoiks meikäläiselle, myö on totuttu siihen et kehässä ollaan se viitisen minuuttia ja sitten kotio. Ryhmäkehästä ei totuttuun tapaan ole juuri kerrottavaa, paitsi että Jorunnia yritettiin arvostella pöydällä, mie näytin sen verta hölmistyneeltä siinä vaiheessa että pysyteltiin sitten turvallisesti maassa.

ei ehkä kovin hieno poseeraus, mutta lähtökohdat huomioonottaen melko hyvä kumminkin

Jorunnin arvostelu:

rodunomainen lähestyttäessä

Harmonic. Correct size & proportions. Correct tailset. Good chest. Moderate angulation, could be better in the rear. Correct head. Correct movement. Good coat. AVO ERI AVK1 SA ROP SERT

Varda-sisko korjas potin samana päivänä toisissa missikisoissa, onnea kovasti! Melkoset missisiskokset meillä, vaviskaa vanhat näyttelytähdet! 

Eilen käytiin tokoilemassa. Udin kanssa koitetaan saada sitä liikkeestä seisomista edelleen kuntoon. Seuraamisessa Uu oli liiankin kiekossa ja muutenkin ihan lentoon lähdössä koko ajan. Toisaalta se ei ole kyllä huono asia että välillä on intoa liiankin kanssa näihin hommiin. Tehtiin myös luoksetulon pysäytystä ja tunnaria. Pysäytyksissa se reagoi kyllä käskyyn, mutta pysähtyminen valuu aika paljon. Pitiköhän tässä kokeilla takapalkkaa jo aikoja sitten... Tunnarista ei edes puhuta, ei kannattais näin kovilla kierroksilla edes yrittää.

Jorunn teki paikallamakuuta ja ahneuspäissäni vedätin liian pitkään ja pimpo nousi ylös. Käskyllä meni kyllä takas. Harmi juttu. Lisäks tehtiin seuraamista ja varsinkin niitä käännöksiä. Myös luoksetulon loppua taidettiin reeniä.

Tänään oli möllitokot, joihin en kerenny ilmottautumaan mut meninpä silti paikalle hönöttämään ja niinhän siinä kävi että Jorunnin kanssa löydettiin ittemme kehästä! Muut möllit oli jo tehny, joten paikkamakuu suoritettiin kilpailevien kanssa. Puoltoista minuuttia J kesti ja sitten hiippaili miun luo, harmi taas. Vaan eipä se ollu vielä valmis ja hyvä sentään ettei lähteny mitään härväämään. Tuomari anto meille kuitenkin aika reilusti (ja turhaan?) armoa, kun möllien makuu oli vaan minuutin. Muutenkin suorituksesta näkyi aika hyvin mitä ei oltu tarpeeks treenattu, tai ollenkaan. Kokonaisuutena meni hyvin! J teki tosi hyvin töitä ihan minipalkalla, seuraaminen ja jäävät meni hyvin, samoin luoksetulo jossa tuli "hyvin kevyt" kosketus miun jalkoihin, hiukan yllättävää että vauhtia oli niinkin paljon. Hyppykin meni yllättävän hyvin, tosin Jorunn oli melko ihmeissään kun mie yritin kammeta sen viereen sinne esteen taakse. Tää oli se mitä ei olla koskaan treenitty... Kiva kokemus, suurelta osin siksi ettei Jorunnin kanssa tarvii pelätä mitään katastrofeja, välillä vaan vähän pimpoillaan.  Palkinnoks saatiin hieno vinkuva kana, tai joku elukka kumminkin. Taidettiin myös voittaa se mölliluokka.

Tänään vietettiin Jorunnin 2v synttäreitä, miten se aika voikaan rientää... Vaikka toisinaan J vaikuttaa kyllä paljon vanhemmalta, niin arvostelevasti se välillä Udia sohvalta kattoo: miten tuo voi olla noin naurettava pelle?! Yleensä nää on kyllä molemmat melko höperöitä kakaroita.

Jorunnin synttärijuhlintaa hirvenluun kera

Udilla oli omat ohjelmat näissä juhlissa

Synttäreitä juhlittiin myös tokoilemalla. Jorunnin kanssa seurailtiin, otettiin jäävät, paikallamakuu, luoksetuloa ja kontaktia. Udin kanssa yritetään päästä yli liikkeestä seisomis -kriisistä, alkaa jo näyttää paremmalta, nyt pystyy sentään seuraamaan. Ohjelmassa siis seuraamista, seisomista ja metallinoutoa.

synttärisankarin treeniä

Ja tietenkin synttäreillä kuuluu herkutella! Eli illalla vedettiin navat killilleen maukasta muonaa. Koirilla se koostui enimmäkseen lihasta ja emännällä suklaasta. Lahjaksi olis tarjolla älypeliä, mut sitä taidetaan tutkailla vasta huomenna, tai joskus kun keretään.

Jorunn ja muut töppöjalat toivottaa oikein mukavaa syntymäpäivää myös Vardalle ja Vikille!

Viikonloppu oli varsin tapahtumatäyteinen ja sitä myöten melko rankka, vaikkakin mukava! Imatralla hiihdeltiin kilpaa, tällä kertaa ilman koiria tosin, ja niissä talkoissa vierähti päivät sujuvasti mm. sunnuntaina vaatimattomat 17 tuntia . Ja vaikka mitaleitta Imatran Urheilijat jäivätkin, oli ne vaan hienot kisat!

Lauantaina pidettiin hiihdosta välipäivä ja käytiin Kerimäellä misseilemässä. Tuomari oli oikein mukava ja selvästi asiansa osaava ammatti-ihminen, sillä Jorunn valikoitui ROtunsa Parhaaksi ja kotiin palattiin pystien ja palkintojen kanssa. Nyt pimpo jopa nöyrtyi hetkellisesti vähän esiintymään kehässäkin. ROPin myötä jouduttiin sitten jäädä odottelemaan niitä isoja kehiä (sekä RYP että kasvattaja). Onneksi oli mainio varikkopaikka Kerimäellä, eikä tarvinnut koko päivää nysvätä siellä näyttelyissä. Oli nimittäin melkoinen odotus ennenkuin kehään taas päästiin. Eipä käy ROPpi koiria ja ihmisiä kateeksi, onneksi me ei yleensä pärjätä .

Ja kuten arvata saattaa, oli menestys ryhmäkehässä huikeaa! Kasvattajakehässä J:n mitta oli jo ihan täysi, ihmisillä sen sijaan oli hauskaa ja tuomarikin taisi meille vaan nauraa... Ennen RYP kehää Jorunn kerkes vetää hallin lattialla pienet kauneusunet, jotka tosin vähän häiriintyi kun koira kuulemma pitää harjata jos menee näyttelyihin!??! Ja siellä sitten esiinnyttiin vähän reippaammin, vaan ei silti voitettu! Ihme! Siinä vaiheessa oli se näyttelyreissu kestäny meidän osalta semmoset rapiat kymmenen tuntia, eli eipä jääty kattelemaan mikä turrikka ne skabat voitti. Vaikka päivä oli pitkä, niin olihan vaan mukavaa nähdä tuttuja ja höpötellä, kiitos kaikille! Varsinkin sitkeille kannustusjoukoille, en tiedä miten ois selvitty siitä ryhmäkehästä ilman teitä! Etenkin siitä hemmetin odottamisesta...

Pimpon palkintoposeeraus tältä päivältä

Tuomarin mielestä Jorunn oli siis...

Rodunomainen lähestyttäessä.

Erinomaisen tyyppinen 2v. narttu. Päässä oikeat linjat. Kauniit silmät. Hyvä ylälinja. Erinomainen runko. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Erinomainen karvanlaatu, hyvä häntä. Kevyt liikunta. Esiintyy ja esitetään hyvin. AVO ERI AVK1 SA ROP SERT

Mukana misseilemässä oli toki myös Udi, ja siitä tuomari oli sitä mieltä että...

Rodunomainen lähestyttäessä.

7v. viehkeästi harmaantunut herra. Tummat silmät, leveälle asettuneet kookkaahkot korvat. Erinomainen ylälinja. Vahva täyteläinen runko. Hyvä hännän kaari ja raajaluuston vahvuus. Erinomaiset etukulmaukset, hieman niukat takakulmaukset. Tuplakannukset. Mittasuhteiltaan pitkähkö. Saisi liikkua vetävämmin. Esiintyy ja esitetään hyvin. AVO EH AVK2

Ja koska islanninlammaskoirien kauhea kehäkäyttäytyminen on ollu tänä talvena tapetilla, niin tässä näyttelyssä käyttäydyttiin kyllä hyvin! Taisi olla allekirjoittaneen koirat ainoat, jotka haukkui kehässä, vaan ei nekään kauhean paljon. Ja niilläpä on lupa haukkumiseen, koska ne edelleen on koiria .