Aamupäivästä tottisteltiin, niitä samoja luoksetulon loppuja ja sivulle siirtymisiä. Kiepsahdukset ei menny ihan niin hyvin kun eilen, eli ainakin kerran Udi jäi aika poikittain. Sekä liikkeestä seisomisia herkku takapalkalla. Eka pysähdys meni tosi hyvin, mut parilla seuraavalla tarjottiin taas istumista. Taitaa mennä aika kauan ennenkun tästä saadaan edes suht varma. Lopuksi palloiltiin vähän ja meille sattukin ikävä työtapaturma, kun narupallo kiepsahti sähkölangalle. Se on kyllä hieno hetki kun kattoo pallon lähestyvän sähkölankaa ja tietää miten siinä tulee lopulta käymään. Siellä se nyt roikkuu, harmillista.

Hiihtoa treenailtiin myös, lähdettiin taas ekana ja se on kyllä kovin, kovin vaikeaa. Hirveesti ei Udi tälläkään kertaa vetäny, kunhan juoksee mukana. Hiukan kateellisena saa kuunnella miten muut hiihtää vaan ylämäet ja koira vetää loput. No töppöjalkatiimi on muutenkin vähän erilainen kun muut! Vaan täytyy koittaa kotona vähän treenailla tuota liikkeelle lähtöä, kun meinattiin taas lähteä huvittamaan yleisöä ens viikonloppuna. Ja jottei yleisö vallan kuole nauruun, olis varmaan hyvä päästä stadionilta mettäänkin.

Illan hämärissä treenailtiin taas luoksetulon loppuasentoa ja sivulle siirtymistä. Ehkä pientä edistymistä tossa sivulle tulossa on, tosin melkein aina käytän aika paljon apuja. Tavoitteena kuitenkin on ettei niitä epäonnistuneita suorituksia pääsisi tulemaan, joten varman päälle pelataan. Luoksetulon istumista tuskin koskaan saan täysin suoraksi, enkä oo kovin innostunut edes yrittämään. Tähän se nysväämisen raja siis vedetään. Seuraamista täyskäännösten kera treenailtiin myös, seuraaminen oli hyvää ja käännöksetkin ihan ok. Herkkuja palkkana ja lopuksi palloa. Viimeseks piti vielä innostuksissaan tehdä yks liikkeestä maahanmeno, joka muuten oli hyvä mut seuraamisen tiiviys kyllä kärsi palloilusta. Täytyy myös ruveta opettamaan Udia olemaan sivulla ilman et mitään tapahtuu, ja se tulee olemaan vaikeeta luulen.

Naisasiat ollaan saatu taas urilleen ja unohdettu hetkelliset hairahdukset sekä kyliltä kantautuvat ihanat tuoksut. Onneksi edelleenkään ei huuma kestänyt muutamaa päivää pidempään. Onpahan nyt saatu tuntumaa siihen "normi" urosten elämään, vaikkakin ilmeisesti aika lievänä.

Tänään hiihdettiin talven eka kolmonen. Matkaan lähdettiin ekana ja kuten arvata saattoi ei oikein kulkenut. Päästiin kuitenkin aika pitkälle ennenkuin ensimmäiset ohittajat saivat kiinni. Tyttöjen peesi ei Udia tänään oikein innostanut. Vauhtia oli ilmeisesti liian vähän, koska setterin perässä kyllä yritettiin roikkua. Tavotteet pitää olla tarpeeks korkealla . Vaikka vauhtia ei tänään älyttömästi irronnut, päästiin tekemään meille harvinaiset ohitukset. Ylämäessä pyyhkästiin tytöistä ohi sen setterin vauhdittamana ja täytyy olla tyytyväinen näihin hyvin menneisiin ohituksiin. Aussit kyllä tavotti meidät kohta mäen päällä, mut ohitus mikä ohitus!

Tänään ruoskittiin irti siveettömyyden pirua kehoa rankaisevalla ja mieltä kirkastavalla lumikenkäurheilulla. Ensimmäiset sadat metrit sain tallustella yksinäni, kun Udi istui pellonlaidassa arpomassa kumman naisen matkaan lähtisi. Onneksi valitsi tällä kertaa oikein, tosin hiukan jouduin neuvoakin antamaan. Puolessa välissä lenkkiä, mukavan umpihangessa tapahtuneen mäennoususuorituksen jälkeen, vaikutti että piru on karkotettu ja nuoren miehen mieli puhdistettu irstaista ajatuksista. Vaan kun kotipiha alkoi häämöttää, palasi mieleen maalliset ilot ja kaihoisa katse syttyi taas pojan silmiin. Liekö hiihtomajalla nautittu munkki pilannut katumusharjoituksen ja kutsunut pirulaisen takaisin nuorta mieltä kiusaamaan? Nyt tosin on puhti pois eikä kylille tee mieli, eli ei ihan hukkaan mennyt sekään urheilu.

Udi on ollut vähän omituinen. Siis vieläkin omituisempi kuin yleensä . Se on vähän rauhaton, ihmeellistä hiippailua ja piippailua, ja pyrkii lähtemään tuonne kylätielle hummailemaan. Eilen se oli suorastaan karannut iskältä sinne. Kun tänään Uu yritti pitkästä aikaa astua miun jalkaa, alkoi epäilyttämään jospa tää liittyy kovasti kasvaneeseen kiinnostukseen tienvarren pissipaikkoihin. Voisiko siis olla, että Udista on kasvanut aikuinen mies? Olisiko suuri ratas pyörähtänyt uuteen asentoon, näin viiden vuoden kunnioitettavaan ikään pääsyn kunniaksi? Kaivautuuko Udista esiin kauan kadoksissa ollut naistenmies? Jännityksellä jäämme odottamaan tulevaa...

Jaa juu, on tottisteltukin. Tietysti. Luoksetulon loppuasentoa ja sivulle siirtymistä. On sitä kuulkaa siinäkin!