Käytiin tokoilemassa cittarin parkkipaikalla. Jorunnin seuraamisongelmat jatkuu edelleen, eli kyse tuskin on vaan siitä takapalkasta. No koitetaan ottaa vähän pakkia ja kattoa joudutaanko ojasta allikkoon. Treenailtiin myös luoksetuloa ja siinä pitäis pikkuhiljaa saada käsiapu häivytettyä ja sepä on taas helpommin sanottu kuin tehty. No jospa jotain positiivistakin kaivetaan, niin Jorunn on kyllä aikas hyvin syttynyt leikkimään, ei enää kaipaa herkkuja palkaksi. Toki ne kyllä edelleen erittän hyvin kelpaa!

Udi sitten olikin ihan huippu. Tehtiin vaan seuraamista ja liikkeestä maahanmeno. Se on edelleen tosi hyvässä vireessä ja innokas, tosin palkkaakin on tullut viime aikoina aika runsaasti.

Pois turha löpinä ja kuvia kehiin!

Ihana ihana talvi!

Ja tänään pyrähdettiin taasen ladulla. Sakkia oli kuin SaiPan pelissä, tosin en ole koskaan käynyt eli en tiiä pitääkö sanonta paikkaansa, joka tapauksessa poppoota oli paljon! Kerrankin vetoapua löytyi yllin kyllin ja tällä kertaa mentiinkin letkassa, jossa olisi tarvittaessa ja halutessaan voinut treeniä ohituksia. Eka kiekka vedettiin Jorunnin kanssa ja meidän kohdalle ei yhtään ohitusta sattunut kumminkaan puolin. Sen sijaan J veti tosi hienosti ja haukkuakin irtosi ehkä aavistus vähemmän kuin viimeeksi. Tällä hetkellä vaikuttaa erittäin lupaavalta pimpon hiihtoura, saa sitten nähdä kun se edellä menevä puuttuu.

Udin kanssa lähdettiin varovaisen toiveikkaina baanalle. Se on ollut ihan normaalin vetreä kotioloissa (jos Udista nyt vetreä sanaa voi käyttää...), ja ladullakaan ei suuria ongelmia. On se joskus paremminkin vetänyt, mutta viime kertaan verrattuna ihan ok. Luultavasti se oli siis yksinkertaisesti hapoilla. Se oli myös viime treenien jälkeen samalla tavalla "kuuma", niinkuin itsekin on joskus tullut oltua kunnon hiihtoretken jälkeen. Heitin tänään Udille nuttua niskaan urakan jälkeen, kun itsellä ainakin viimeisimmän reisihapotuksen jälkeen toppahousut tuntui todella hyvälle idealle.

Molempien kanssa hiihdettiin 1,5 kilsaa. Huomenna täytyy varmaan koittaa kerryttää itelle taas vähän lisää kilometrejä, koirien kanssa kun tulee tehtyä vaan näitä pyrähdyksiä. Kumpa kevät ei tulis ikinä!

Perjantaina suihkittiin ladulla Jorunnin kanssa. Saatiin hyvä peesi yhdestä sakemannista ja niinpä viiletettiin puoltoista kilsaa ihan huomaamatta. No ei aivan kirjaimellisesti, sillä meidän valjakko etenee kuin hälytysajoneuvo: kovaa ja sireeni päällä. Erona ainoastaan puuttuva vilkkuvalo ja perinteisen äänimerkin tilalla taukoamaton kimeä piuk-piuk-piuk-piuk. Eipä tarvii pelätä, että ketään päästäis yllättämään!

Lauantaina käytiin tokoilemassa hallilla. Udin kanssa tehtiin ekaa kertaa luoksetulon pysäytystä, takapalkalla, mie pakitin ja Udi jolkotteli mukana. Pysähty tosi hyvin. Oikeesti. Tehtiin myös yks kokeilu ihan luoksetulona ja siinä tuli kyllä aika liki ennen kuin pysähtyi. Sitten tunnaria, joka meni ihan käteen. Udi toi sen mikä ekana sattu eteen. Ja viimeiks se tarkisti niin tarkkaan, että varmasti on oma. Lopuks hyppyä ja siinähän treenitään sitä kauas jäämistä ja istumista siellä. Tää meni onneks hyvin.

Ja sitten Jorunn, mein pieni taitava pimpo, oli aivan kuutamolla. Alotettiin liikkeestä seisomisella takapalkalla. Tai siis yritettiin. Liekö se ruoka (eli muutama kuiva Frolicin kikkare!!!) vaan niin megamahtava juttu, että keskittymiskyky katoaa täysin vai mikä lie. Jorunn siis tekee kyllä oikein mallikkaan liikkeestä seisomisen ja jos se ei kelpaa niin myös istumisen, ongelmana vaan ettei se pysty seuraamaan oikealla paikalla, vaan vaihdellen edessä, takana, kaukana vasemmalla tai peräti oikealla. Nii ja ehkä ne jäävät vois muutenkin suorittaa ohjaajan käskyjen mukaan. Jorunn ilmeisesti mieluummin suorittais nää tokot ihan yksinään, kun mamma ei vaan tajuu! Lähinnä treenattiinkin sitten seuraamista, joka oli tosi tosi vaikeaa. Taidettiin vähän treeniä kaukojakin ja nekin J tekis vallan hyvin ihan ilman ohjaajaakin...

Tokalla kiekalla Udi seuraili ja seisoi liikkeestä. Nää menee niin hyvin, ai että on kivaa! Jorunn seurasi pihalla ihan mini pätkät. Kokeillaan ens kerralla ilman sitä takapalkkaa.

Eilen oli sitten Udin vuoro kiitää ladulla. Odotukset oli kovat koska viimeeks meni niin hienosti. Tosin Udi oli kyllä melkosen väsynyt hiihdon jälkeen. Ja niinpä nyt ei kulkenut ei ollenkaan. Kyllä me kolmonen hölkkäiltiin ja vaikka vauhti oli hiljasta, niin ei Udi meinannut kyetä autoon. Joko hieroin sen ihan päin pärsettä tai sitten sillä vaan jostain syystä hapottaa ihan liikaa. Kotona se ei kuitenkaan vaikuta erityisen jäykältä tai vaivalloiselta, vaan kukapa sitä kissajahdissa ehtii kipuja miettiä! Ensin ajattelin et sillä reidet hapottaa (kuten emännällä!) mut jospa se kumminkin on selkä? Hmm... Hieroin sitä myös tänään ja enemmän se ehkä selkään reagoi, jos reagoi mihinkään. Ammattiapu olis tietty hyvä, mut jos sitä kuitenkin ite yrittäis (kuuluisia viimeisiä sanoja?). Porukalla tutkailtiin Udin valjaita ja muutkin oli sitä mieltä, että ne on liian isot. Siirrytään siis takaisin pienempiin ja toivotaan että menohalut palautuu. Ja toivotaan että saadaan valjaat pienennettyä oikeen kokoiseksi, vaikka "pienellä koiralla se on ihan sama millä se vetää". Just.

Tosta hieronnasta vielä, tuntuis olevan koiran kohtuu vaikeeta rentoutua jos vieressä heitellään toiselle appelsiinia, aika jännää. Lisäks meillä ei ainakaan ihmiset kauheesti arvosta jos niitten naamaa nuollaan hieronnan yhteydessä. Ja näin tapahtuu melko usein, se naama kun on oikein laitettu semmoseen telineeseen ihan vaan nuolemista varten. Mutta Udin kohdalla kun sekään ei riitä! Kun hierottavalta saadaan nuoltua naama, nuollaan vielä vehkeetkin! Yritä siinä sitten rentona maata. (nimimerkillä: Jorunn tahtoo myös osallistua!)

Koska tällä viikolla ollaan näköjään lusmuiltu tokoilusta, ryhdyttiin tänään tuumasta toimeen eli opettamaan noutoa Jorunnille. Ajatuksenahan on ollut tehdä homma kunnolla ja fiksusti, naksuttelemalla saada aikaan nätti nouto. Ja miten sitten toimitaan? No asiaan kovin vähän perehtyneenä ja tietämättä edes sitä, ymmärtääkö J tuon naksun päälle mitään, heitetään kapula lattialle ja toivotaan parasta. Ehkä edistystä tapahtui, ehkä ei. Luultavasti mennään siis perse edellä puuhun, mutta ompahan yritetty. Lisäksi harjoteltiin sivulle tuloa ja Udin kanssa myös sivua ja vähän kakeja.

Illan kähmyssä innostuin myös vähän hierasemaan koiria. Toivottavasti tässä ei tehdä enemmän pahaa kuin hyvää. Udia hiplailin vähän pidemmän kaavan kautta ja venyttelinkin. Parissa kohtaa heräs epäilyä että jotain erikoista vois olla, katotaan tuntuuko jatkossa samanlaiselta vai erilaiselta... Jorunn sen sijaan oli, odotetusti, ihan kypsä koko hiplailuun jo ennen kuin aloitettiin. Sille siis lyhyempi setti enkä siitä kyllä erottanu mitään kummallisuuksia.