Anna mun kaikki kestää!

Ja sieltä sitä taas tullaan... BANZAI!

Ihq Udi

Leikitään vielä!

Tarkotus oli vissiin laittaa vaan kuva per luukku, mut enpä oo kaikkia sääntöjä ennenkään noudattanu. Ja omapahan on kalenterini ja sääntöni, että sikäli. Maisemat on niiiin hienot, melkein kuin olis Lapissa (mäet vaan on vähän pienemmät)! Toivottavasti kestää tää ihanuus jouluun ja mieluiten koko talven. Täytyy kyl lumikenkiä ruveta kaivelemaan, alkaa töppöjalkatiimi olla vähän pinteessä tuol hangessa.

Ensimmäinen ennakoitu joululahja saatiin, Jorunn siis aloitti juoksun. Diagnoosista kuvittelen varmistuneeni eilen, tosin mahdollista on että joku päivä tässä on jo juoksenneltu. Jorunn ei nimittäin taida olla mikään sittupylly ja juoksumittari-Udi on vähän epätarkka: no joo tuoksuuhan se pylly pissin jälkeen mielenkiintoselle, mut maailmassa on niin paljon muutakin kun naiset! Esimerkiksi kissat ja niiden paska, linnut, lumiköntit, ruoka ja nukkuminen. Eipä siinä jaksa raavaskaan mies enää naisia liehitellä!

Lumiköntit on muuten oikeestaan ensimmäinen asia mistä Udi pitää puoliaan Jorunnia vastaan! Udihan on tosi lelu addiktoitunut eli kaikki mitä voi vetää, noutaa, repiä, ravistaa tai vinguttaa on ihan parhautta. Mutta Jorunnin edessä Uu on ihan lapanen, J saa viedä lelut suusta ilman suurempaa taistelua. Paitsi lumikönttiä! Niitä on sentään tosi vähän tuolla pihalla!

Meillä rupee kyllä juniorin kanssa olemaan taas lähtö lähellä. Ei ehkä sentään hengen (vaikka sitäkin kyllä uhattiin), mutta jonkinlaiseen häätöäänestykseen joutuminen oli aika lähellä. Jorunn nimittäin päätti testata keittiön sivupöydällä olleiden vastaleivottujen piparien syömäkelpoisuuden. Ihan hyvin maistui! Onneks kerkesin hätiin ja suurin osa säästyi. Äiti ei kyl ollu oikein mielissään...jännää...