Tämmöisessä vain "aikuisia" käsittävässä perheessä joulutunnelma lahjojen jaossa ei välttämättä kohoa kovin korkealle. Se pienten lapsien innokkuus, jännittäminen ja suuri odotus puuttuu. Vaan eipä hätiä mitiä, kun paikalla on yksi innokas lapsenmielinen islanninlammaskoira. Pikkuisen Uun silmiin syttyy loiste, kun lahjat joulusaunan jälkeen kaivetaan esiin. Kasalta toiselle käy koiran tie kun lahjat jakautuvat saajilleen, millään ei malttaisi odottaa omien pakettien löytyvän kassien pohjalta. Moneen kertaan joudutaan lahjojen odottajaa toppuuttelemaan, jotta muillekin jäisi avattavaa. Vihdoin ja viimein Udinkin lahjat saadaan jaettua ja raivokas avaaminen voi alkaa.

Tällä kertaa paketeista paljastui herkkuja, pehmosika, vinkusiili ja tennispallon vippaus-juttu. Lisäksi Udi sai vielä Hurtta-manttelin. Onhan se varmaan vähän turha tommoisella turkilla, mut hiihdon jälkeen on hyvä laittaa lämmintä päälle. Ainakin itelleen voi näin tätä hankintaa perustella. Kaikki lahjat on testattu ja hyväksi havaittu, paitsi mantteli - siitä Udi oli aika järkyttynyt.

Joulut on taas juhlittu ja palattu arkeen. Joulukuusesta pidän kyl kiinni, niin kauan kuin voin. Uusi vuosi tulituksineen ei suurempaa ongelmaa aiheuttanut. Ulos Udi ei oikein suostunut, mut sisällä ei paljon jännittämistä harrastettu. Hiukan hirvitti kun omia raketteja ammuttiin, mut muuten lähinnä lepäillessä meni tämäkin vuoden vaihde.

Uusi vuosi on alkanut aika napakassa pakkasessa, tänään -24 astetta, joten ulkoilut on jääneet vähiin. Ladut kerkesin käydä pienemmillä asteilla katsastamassa, mut hiihtämään ei oo nyt ollu asiaa. Muutenkin on treenipuolella ollu aika hiljasta. Muutamaan otteeseen on vähän seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa reenailtu ja paikallamakuuta ruokakupilla. Jospa tämä vuosi tois sitä treeni intoa...