Puuhattu ollaan taas vaikka mitä, emännän sairastelusta huolimatta. Viime torstaina saatiin lenkkiseuraa parista hakuporukan neitosesta ja mukavastihan nuo Udia juoksuttivat. Kuvailu jäi vähemmälle vaikka ilmat on ollu mitä parhaimmat. Pari tuntia tais metässä vierähtää, joten mukavasti saatiin kaikki raitista ilmaa ja liikuntaa.


Lauantaina koitti odotettu ja jännitetty möllikisa-päivä. Osallistujia oli huikeet kaksi, toinen hakuun ja toinen jäljelle. Joten kiitokset järjestäjille kun viitsivät kuitenkin kisat järjestää! Tällä kertaa toivoin saavani mahdollisimman kokeenomaisen möllikisan ja oikein sopivan olivatkin tehneet. Maastossa oli vaan kaks maalimiestä ja ne löyty helposti, ilmasut ja näytöt toimi moitteettomasti. Vähän jäi harmittamaan kun ei tyhjää päästy koittamaan, kun ukot oli niin radan alkupäässä. Toisaalta ei Udin kanssa oo vielä sitä tyhjää mitenkään liikaa harjoteltu...

Esineruutu meni hyvin vaikkei Udi oikein muoviesineitä tajunnu tuuakkaan, vaikka ne olis ihan näkyvillä olleetkin. Kolme esinettä Udi kerkes ettiä itekseen ja sitten yhdessä haettiin vielä muoviharava. Kyllä se viis minuuttia oli tällä kertaa toosi pitkä aika! Lopuksi haettiin yhdessä vielä lasten muoviämpäri jota Udi ei voinu esineeksi käsittää. Poika-rukka etti ämpäristä ja ämpärin vierestä, mut tajus hetken tuumailtuaan et kaipa se esine voi ämpärikin olla :)

Tottis oli tietenkin se mitä eniten piti omassa pienessä mielessä jännittää. Suoritus oli kuitenkin erittäin hyvä. Ite saatiin päättää mitä tehdään, joten valikoin niitä BH-kokeen liikkeitä (ihan niiku paljon muuta osattais!), eli paikalla makuu, seuraaminen hihnassa ja ilman, liikkeestä istuminen ja maahanmeno, sivulle tulo sekä luoksetulo. Muut meni kaikki oikein hyvin (ainakin omasta mielestä), mutta paikalla makuussa Udi nousi ylös kun toinen koirakko teki luoksetulon. Lisää reeniä siis!

Kaikin puolin oli mukava mölli-päivä. Erityisen ihanaa oli huomata ettei Udiin ainakaan tällä kertaa vaikuttanu miun jännittäminen. Kisojen saunaillassa suoritetussa palkintojen jaossa saatiin kuulla olevamme vuoden möllejä! Voiton huumaa himmentää hieman se tosiasia, että ens vuonna on sitten miun vuoro järjestää nää karkelot..


Pari päivää huilailtiin, eli lähinnä emäntä, kun on tuota flunssaa vähän ollu liikkeellä näillä nurkilla. Maanantai-iltana erittäin levänneen ja virkeän Uun kanssa agilityyn, voiko huonompaa yhdistelmää olla? Ilmeisesti voi tai ainakaan tää ei nyt kovin huonoksi yhdistelmäksi osoittautunut! Porukkaahan oli nyt jaettu kahdelle päivälle, eli tällä kertaa vaan kuus koiraa oli mukana (+ yksi sivusta seuraaja).

Ensin kohellettin vähän omiamme ja opittiin myös joku uus juttu, oisko ollu joku leikkaus tai muu operaatio. Kun emäntä seuraa muitten suorituksia ja yrittää kuunnella ohjeita, Udi kerkee harjotella esteitä ihan omia aikojaan vaikka on hihnassa ja niinpä keinultakin tultiin kerran ruminalla alas. Vaan eipä nuo tunnu missään. Loppuajan tehtiin sitten sairaan pitkää agilityrataa, eli neljä hyppyä ja kaks putkea.
Miten voikin olla niin vaikeeta hallita itteään ja omia liikkeitään? Uulla oli jo välillä semmonen ilme, et nyt kyllä rupee riittämään tämmönen koheltaminen. Suoriuduttiin radasta kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin. Aivan upean mahtavaa oli se, ettei Udilla ollu pienintäkään aikomusta mennä muitten koirien luokse vaikka irrallaan tällä kertaa saikin hillua. Kivaa oli siis taas!

Tänään ollaankin pysytelty kotona ja ihan työn merkeissä vietetty aikaamme. Useampi tunti tuolla pellolla vierähti, kun ajettiin mansikkamuoveja pois pellolta. Udi toimi vähän niinku päällysmiehenä, onneks traktori oli työporukasta ainut joka sai kuulla kunniansa tältä pomolta. Sitä kyllä pitikin sitten ojentaa vähän päästä. Lisätyötä työnjohdolle aiheutti törkeät ilmatila loukkaukset, vaan Udia ei hämätty millään aura-muodostelmilla tai muilla harhautus liikkeillä. Myös mummeli kävi pellolla ja metässä pyörähtämässä, elukoita ei ilmeisesti tälläkään kertaa löytynyt. Kun tultiin pellolta pois, pötkötteli mummo jo kopin katolla.