- eli ei oikein mitään. Muutamia tokosettejä on vedetty pihalla ja hiihtämässä käyty. Tosin tää viikko ollaan ihan pullamössöilty, olkoon syynä sitten nuha, Jyväskylän reissu tai vaan ihan laiskuus. Jyväskylässä piti pyörähtää asialinjalla, ei siis koiria, hevosia, hiihtoa tai muutakaan järkevää. Nuha oli onneks pikaista laatua ja kesti vaan muutaman päivän. Nyt ei voi siis ainakaan syyttää muuta kun laiskuutta, tosin pakkanen peruutti mein tän iltaset hiihdot, hitto mitä neitejä ollaankaan!

Hiihdot edellisviikolla sujui jo paljon paremmin, kun on enemmän koiria mukana menossa, ni Udikin tsemppaa ja veti parilla viime kerralla jo tosi hyvin. Ehkä tää valjakkohiihtoura lähtee uuteen nousuun Cool. Jorunnin kanssa kokeiltiin myös valjakkourheilun alkeita, pari sadan metrin pätkää mentiin ja vetämistä ei ihan hirveesti kerenny tapahtua. Hiukan hirvitti myös auraamisesta lähtevä ääni, mut eiköhän se siitä. Jorunn ei oo niin herkkis tämmösissä taivas-putoaa-niskaan jutuissa kun Udi, tai ainakin vaikuttaa siltä. Voihan se olla vaan junnun rämäpäisyyttäkin. Udihan edelleen hiukan pelkää suksia ja sauvoja, toivottavasti Jorunn olis hiukan rohkeempi näissä hiihtotouhuissa.

Loppuun tällä kertaa se tärkein, eli Udi kiittää onnitteluista! Mukava saada kommenttia, eipähän tarvii yksinään tuota kävijälaskuria pyörittää Hymy. Koitan myös vastailla kommentteihin siellä kommenttiosiossa suoraan, joten näissä uusissa kirjotuksissa ei enää vanhoja muistella Kieli ulkona. Paitsi tällä kertaa sen verran vaan, että onpa hauskaa miten tavat näillä rekuilla periytyy. Tai voihan se vaan sattumaakin kai olla, mut niinhän sitä sanotaan ettei omena kauas puusta putoa.