Eilen pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen eli islanninhevosvaelluksen. Oli huippua! Töltti on ihan mahtava askellaji ja muutenkin ainakin tämä kyseinen polle oli oikein pehmeä muissakin askellajeissa. Valitettavasti miun uljas ratsu Dynur ei päässy kuviin, ymmärrettävistä syistä sen piti hetki huilata sisällä ja vetää ruokaa massuun meikkiksen roudaamisen jälkeen. Nyt iski kauhea issikan himo! Eikös perunapellon ja mansikkamaan väliin sovi ihan hyvin lammaslaitumen lisäksi hevostarha?! Tosin nykyinenkin kaviokas pitäis varmaan ensin saada liikutettua...

Karvaturvat

 

Eilen käytiin myös testaamassa koiraladut, ja oikein pätevä latu olikin. Uskalsi jopa hiihtää! Ihan koko lenkkiä ei kierretty, vaan lämmittelyks vetästiin koemielessä kaheksan kilsaa. Alun hankaluuksien jälkeen Jorunn osoitti ehkä mahdollisia hiihtokoiran elkeitä. Ja ennenkun kukaan kauhistuu kun keskenkasvusta pientä koiranreppanaa laduilla rasitetaan, ni kumpikaan koirista ei vetäny minuu käytännössä metriäkään. Udia J joutu alkumatkasta vetämään perässä, joko Uu on ihan urveloitunu tai sitten se on tosi jumissa. Juokseminen ei kuitenkaan nappaa, tosin kotiin päin tultiin jo vähän reippaammin. Ja irti jos pääsis niin veikkanpa että juokseminenkin maistuis ihan eri tavalla...

Tänään käytiin alkuverryttelyks vajaan neljän tunnin lumikenkäilyllä Oulangan kansallispuistossa ja illalla mie hiihtelin vielä kympin. Jos jollain muulla on ongelmia tuon hihnalenkkeilyn kanssa, ni tämän päiväsen jälkeen voin neuvoa hommaamaan poron joka jolkottaa edellä. Mentiin nimittäin hyvässä järjestyksessä ja vauhdilla, kyllä se paimenkoirakin tuoreen jäljen tunnistaa! Kaiken huipuks matkalle oli ripoteltu mukavasti palkkoja, poroillahan on tapana pipanoida mennessään ja se jos mikä oli näistä herkkupepuista huippua! Ja vihdoin viimein löydettiinkin poro, tosin koirat ei sitä nähny, haistoivat vaan.

The Poro

Kuten sinisestä kaulapannasta ja poron käytöksestä, eli tutustumaanhan se oli tulossa, voi päätellä ei kyseessä ehkä ollut se kaikkein villein poro. Oli kuitenkin hienoa nähdä niin läheltä tämmönen elukka, pienen tyttölapsen elämän huippuhetkiä! Myöhemmin nähtiin lisää poroja, mutta sillon myös koirat oli hereillä, eikä porot viittiny sitä meuhkaamista jäädä kuuntelemaan.

 

Pusu isoveikalle!

Eau de Poronkusi. Kyllä Udi tietää mistä tytöt tykkää!

Höntit.

Oulankajoki.

Oulankajoki.

Kiutaköngäs.

Komeat oli maisemat, vaan koirilla on ihan eri ilon aiheet.

Onhan se kelokeppi varmasti paljon parempi kuin Etelän säälittävät risut.