Niin se vaan tuli tänäkin vuonna - kevät nimittäin. Vai onko tää jo kesää kun alkaa olla ihan turhan kuuma vähän joka paikassa. Myös lumet on lähteny käytännössä kokonaan, jostain varjopaikasta voi vähän vielä löytyä. Että ei meilläkään enää lumesta päästä nauttimaan. Noh jospa tää kesä menis yhtä nopeesti kun talvikin...

Ja jottei vaan meikkiksestä sais mitenkään kesävastaista kuvaa, niin laitetaanpa vähän perusteluja miksi se kesä on niin hirrrveen kiva:

Kura - onhan se nyt paljon mukavampaa pestä sitä hiekkaa, savea, mutaa, kuraa ja paskaa pois koirista jokaisen ulkoilun jälkeen, kuin tuoda tupaan puhdas pakkasen raikastama karvaturri. Sitäpaitsi jäätyneessä paskassa pyörimisessä ei vaan oo samaa fiilistä kuin sulassa, mahdollisesti jopa tuoreen muhevassa kasassa.

Hiki - ei lämmin luita riko! On niiiin ihanaa kun aurinko lämmittää niin ettei voi olla ulkona, ei sisällä, ei treenata, ei lenkkeillä eikä nukkua. Toisaalta kun joutuu nukkumaan ikkuna raollaan näin huhtikuusta lähtien, saa kuunnella kaikenmaailman siivekkäitten kiljumista ja kirkumista, melkein kuin asuis viidakossa! Eipähän tarttee lähteä kaukomatkoille. Ja joo koirathan viilentää itteään uimalla, jokeen ne painelee jo vauhdilla, mie vaan en vielä tarkene. Vaikea ihminen kun mikään ei kelpaa, tiedän.

Villit eläinystävämme - kesän luontolotto alkaa ja mukavaa vaihtelua päivään tuo arvausleikki Mikä metsässä luuraa? Onko se supi, kettu, mäyrä, karhu, hirvi, kauris vai mahdollisesti jänis. Jännityspisteitä saa metelistä ja vauhdista. Talvella tämä hupi kärsii, koska elukkaa on niukemmin, ne pystyy ennakoimaan jäljistä ja kyllähän ne hangelta paremmin ihmissilmään erottuu muutenkin, kovin tylsää! Varsinkin koirista.

Punkit - nämä iloiset pikkuvesselit ansaitsevat ihan oman kesä-on-niin-ihanaa osion. Mikäpä sen mukavampi tapa aloittaa ja lopettaa päivä, kuin nyppimällä punkkeja koirista ja itsestä. Täällähän niitä riittää ja bonuksena niistä voi saada mukavan pikku kesätaudin. Mahtavaa! Onneksi ensimmäiset on jo bongattu, ei tosin vielä omista koirista.

Käärmeet - nääkin on semmoisia hassun hauskoja veitikoita, joita ilman ei voisi elää. No talvellahan on pakko. Oon aina aatellu että jos jotain ei tarvii meillä pelätä niin käärmeitä, vaan niin tuo pikku pimu vaan kärmeksen löysi. Ilmeisesti luikero oli vielä sen verran kohmeessa, ettei osumia tullut. Äkäisen kuuloinen se kyllä oli ja niin kovin kovin mielenkiintoinen. Toivottavasti siinä oli tän kesän molemmat käärmeet, ensimmäinen ja viimenen. Eikun siis olisipa ihanaa jos löydettäisiin paljon lisää ihkuja kärmeitä!

Luonnonantimet - hirveen kätevää kun kesällä ei juurikaan tuu noita ruokinta kustannuksia. Metsissä ja pelloilla on semmoset tarjoilut ihan ilmatteks ettei paremmasta väliä! A'la carte listalta löytyy esimerkiksi erilaisia jyrsijöitä monilla eri kypsyys asteilla, osa on hautunut jo viime syksystä osa on pikkusen tuoreempaa, semmosta verta ja suolenpätkiä astetta. Myös isommista elukoista voi löytyä kivoja pikku luubaareja, kaurista, supia, kissaa yms. Kivoina pikku snacks paloina voidaan nappailla noita lentolevitettyjä rabiesrokotesyöttejä. Ne on ihmisellekin hirveen näppärässä muodossa, kun paketin käteen otettuaan ja sitä hetken pyöriteltyään ymmärtää kuvista että tää ei nyt ollu se kaikkein paras idea... Ja kunhan marja- ja sieniaika alkaa niin sitten meillä vasta mukavaa on, kun koitetaan tehdä lajitunnistusta ikenien väristä, oksennuksesta ja paskannuksen koostumuksesta.

Mutta joo, löytyyhän näitä hyviä puolia vaikka millä mitalla! Alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä ihmisiä joiden mielestä kesä on parasta kaikesta. Kuka sitä talven rauhallisuutta, turvallisuutta ja miellyttävyyttä nyt kaipaisikaan...

***

Meitä yritetään kovasti nakittaa SM tokoihin ja välillä on tullut oikein treenattuakin. Hyppy on edenny molemmilla ja paikallamakuutkin on nyt onnistunu, mut muuten tuntuu ettei edistystä oikein tapahdu. Joskus on ihan hyviäkin treenihetkiä, välillä taas mikään ei suju. Ja sitten palaa emännältä hihat ja sehän on moneen kertaan todettu tosi hyväksi jutuksi. Jorunnilla tökkii eniten seuraaminen, se ei oikein tahdo jaksaa keskittyä tarpeeksi pitkään. Välillä tekee tosiaan kyllä hyvinkin. Vaikeutta lisää se, ettei se lelupalkka tahdo oikein toimia, täytyy siis varmaan nöyrtyä kokeilemaan sitä ruokaa. Ongelmaa tuottaa myös J:n kiehuminen autossa, se on ressukka jo ihan läkähdyksissä kun pääsee ulos.

Udin kanssa taistellaan luoksetulon pysäytyksen ja kaukojen parissa. Alkaa ärsyttää kun ei niissä kaukoissa edistytä yhtään. Vaikka kaikki ongelmat varmaan johtuu vaan harjotuksen puutteesta, eli miusta itestäni. Seuraamiset sen sijaan on sujunu ihan hyvin ja liikkeestä seisominenkin alkaa palautua entiselleen. Noh jospa tästäkin suosta vielä noustaisiin...