Viime viikonloppu vietettiin Jorunnin kanssa hakuleirillä. Kouluttajana oli Esa Viitala ja pakko sanoo et oli aivan huippu leiri! Tuli niin paljon uutta asiaa ja koko hakukoulutus menee näillä näkymin melko pitkälti uusille uomille, ainakin meillä. Pienenä esimerkkinä kerrottakoon että J teki ensimmäistä kertaa etsintää ja heti toisessa harjoituksessa jo tyhjän piston! Viitala sanoi että toisilla menee siihen pisteeseen vuosi, mihin myö päästiin parissa päivässä. Udin kanssa ensimmäinen tyhjä tehtiin varmaan kolmen vuoden treenauksen jälkeen... Nyt on taas ihan uutta intoa treenaamiseen, kun muistais vaan uudet opit eikä palais siihen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Oli muuten kokeneelle konkarille uusi rotututtavuus ja hän Norjassa jo pitkään asuneena osasi myös ääntää Jorunnin ihan oikein. Tosin J ei ymmärtänyt nimeään hienosti äännettynä sitäkään vähää kuin suomalaisittain sanottuna...

Eilen käytiin tokoilemassa kaupungin vilskeessä. Udi teki tosi hienosti vaikka häiriötä oli melko paljon. Myös paikallamakuu meni ihan hyvin, eli Udimaisesti, pään pyöriessä kuin pöllöllä. Jorunn pystyi myös keskittymään, ainakin melkein, perusasentoon ja seuraamiseen. Liikkeestä maahanmeno kaipasi taas enemmän apuja.

Tänään tuli kennelliitosta sähköpostia eli Jorunn on nyt virallisesti lonkiltaan B/B ja kyynäriltään 0/0! Hyvä näin vaikka toki ne aa:t olis tuntunu vielä paremmalta.

Ja jos ootte miettiny miten puput tähän kaikkeen liittyy, ni ei mitenkään. Sen sijaan koirien rauhallinen elo on taas taakse jäänyttä elämää, kun niiden rakas hoitosetä pakkasi mukaansa emännän ja kanin, ja koko poppoo tuli kotiin asumaan kesäksi. Helposti vois kuvitella et jos töppöjalat ja pupu lasketaan yhteen, on jänispaistia melko varmasti ruokalistalla, ja nopeesti! Vaan ei, Viivi the Killer Bunny hyökkää pienten koiraparkojen kimppuun hurjalla murinalla ja häkin seinät soiden! Onneks välissä on se häkki, muuten meillä olis varmaan kohta vähän jokapuolelta typättyjä koiria... Ja jos tilanne kuulostaa huvittavalta, ni tulkaapa ruokkimaan tätä söpön pienen pupun ulkomuotoon verhoutunutta petoa, siinä lyhenee nimittäin sormet äkkiä, kun niitä Viivin ruokakuppia kohti ojentelee!