Jaahas, blogin päivittäminen näyttää olevan nykyään mission impossible. Jotain on ilmeisesti kuitenkin puuhailtu, kun aika ei tunnu riittävän mihinkään.

Elokuussa misseiltiin, tokoiltiin ja reissattiin. Kesäloman kunniaksi ajeltiin siis sinne Lappiin ja pitkäaikainen haave päästä Saariselälle toteutui. Ihan siellä viihtyi näin kesäkeleilläkin. Kuuma tosin oli, tuskaisen kuuma. Kilometrejä kertyi lenkkareilla 62 ja autolla ihan hurjasti enemmän. Koska aikaa oli vain vajaa viikko, ei toki kovinkaan paljon ehditty mutta hieno reissu hienoissa maisemissa oli se silti. Vaikkakin Jorunn heti alkuun aloitti ne kauan odotetut juoksunsa. Vaikka kaikki on nykyään facebookissa, kuten myös tämän retken kuvat, niin laitetaanpa tähänkin muutama otos matkan varrelta.

Pyhätunturi

Isokuru - näissä maisemissa on pyörähdetty ennenkin, tosin talvikelissä

Töppöjalkatiimin Pyhätunturipönötys

Poro joka oli vakuuttunut siitä, että meillä on sille syötävää. Koirat oli vähän erimieltä...

Urho Kekkosen kansallispuiston porteilla Tankavaarassa

Kullanhuuhdontahommissa Tankavaarassa

Töppöjalat Kiilopäällä

Huipulla tuulee, mutta maisemat oli kyllä hienot!

Karhunpesäkivi, Myössäjärvi, Inari

Jorunn kiven sisässä. Oli aika hieno kivi nimittäin.

Lemmenjoki

Lemmenjoella porot oli vähän fiksumpia ja ymmärsi, että ne on ennemmin koirien ruokaa kuin koirilla on niille ruokaa.

Retkeilyn ja humputtelun ohella on toki vähän reenailtukin. Tosin melkosta humputtelua taitaa olla meidän treenitkin... Udin kanssa vepeiltiin pitkä kausi, koska kelit on olleet niin lämpimät. Avoimen luokan liikkeet sujuu aika mallikkaasti, tosin vähän me on niitä täydestä matkasta tehty. Kokeisiin ei tänä kesänä jaksettu eikä kyetty ja taitaa jäädä ensi kesänäkin menemättä. Möllikokeessa tosin sain todeta ettei suoritusajan ylittyminen olekaan mikään ongelma, kova sivutuuli sen sijaan on mutta sehän oli tiedossa kyllä ennestäänkin :).

Tokoa, ja varsinkin sitä paikallamakuuta, tahkottiin Jorunnin kanssa kovasti ennen pohjosen reissua. Mutta niinhän ne juoksut tuli ja sotki suunnitelmat. Piirinmestaruuksiin osallistui siis vain Udi, joka oli kyllä kovasti väsynyt reissaamisesta ja juoksemisesta ja kaikesta. Se viimeinen ykkönen antaa siis edelleen odottaa itseään. Yleisesti ottaen Udilla varsinkin se luoksetulo tökkii ja pahasti. 

Piirinmestaruus 18.8.2013

paikalla makaaminen 10

seuraaminen 9

liikkeestä maahanmeno 7

luoksetulo 5

liikkeestä seisominen 9

noutaminen 7,5

kauko-ohjaus 0

estehyppy 8

kokonaisvaikutus 9

yhteensä 135 pistettä ja 3.tulos

Seuraava yritys oli sitten kerhonmestaruuskokeessa. Siellä meillä oli jo aavistus huonoa tuuria matkassa, kun Udi hypyn jälkeen istui niin ohi esteestä etten edes kuvitellut sen hyppäävän takaisinpäin. Toki se luoksetulokin kosahti taas. Hirveän kiva oli Udin kanssa kuitenkin tokoilla, sillä se oli tosi iloinen ja innokas!

Kerhonmestaruus 22.9.2013

paikalla makaaminen 10

seuraaminen 9

liikkeestä maahanmeno 10

luoksetulo 0

liikkeestä seisominen 9,5

noutaminen 9

kauko-ohjaus 9,5

estehyppy 0

kokonaisvaikutus 9

yhteensä 142,5 pistettä ja 2.tulos

Mites Jorunnin tokot? No ei mitenkään. Samassa luokassa kun ollaan, niin Udi menee nyt edelle että saataisiin se viimoinen ykkönen. Jorunn odottelee vaan hiihtokelejä ja kiljuu harmiaan autossa...

Paimeneen Jopukin sentään on päässyt. Tunturikettulassa käytiin paimentamassa vähän isompaa laumaa. Kyllähän mimmillä varmaan jonkinlaista paimennustaipumusta löytyy ja vaikka vauhtia on välillä enemmän kuin tarpeeksi, se osaa kuitenkin itse sitä myös säännöstellä. Jorunnilla on myös melkosesti sitkeyttä ja yritystä, ensimmäisenä se ei ole luovuttamassa ja jopa omien pässinmurikoitten kanssa yritettiin, joka kerta, aina samalla innolla. Varmasti se isommilla katrailla ja isommilla, haastavammilla laitumilla olisi ihan elementissään.

Udi sen sijaan yllätti melkoisesti. Tähän asti lampaat ei ole sitä laskeneet lähellekkään, vaan pysytelleet tiukasti aina eripuolella paimennusaitausta kuin Udi. Vaan tällä kertaa lampaat totesivat Udin vaarattomaksi ja se pääsi "paimentamaan" tosi läheltä ja tosi nätisti! Sinänsä paimennus ei Udia valtavasti kiinnosta, mutta sen verran se kehtaa lampaitten perässä aina välillä kulkea ja haukahdella, että lauma liikkuu. Kyllä siitäkin varmasti kuljetuksessa apua olisi, mutta draivia kyllä Jorunniin verrattuna on aika vähän.

Udi vauhdittaa rouvia

Ja Jorunn taas nuoria pässipoikia.

Koska me ei pärjätä missään oikeissa kunnon lajeissa, on tittelit riivittävä sieltä mistä niitä sattuu tulemaan. Elo-Kareliassa Joensuussa leivottiin lauantaina töppöjalkatiimiin kaksi muotovaliota ja lisää kultaa ja kunniaa tuli vielä sunnuntaina ja parin viikon päästä Luumäellä. Loppupahan sekin rahanmeno, kun ei tarvii enää missikioissa pyöriskellä. :D

Rakkaat muotivaliomuruset