Ostin eilen Udille hienon uuden pallon. Sen kanssa olisi hyvä leikkiä pihalla, pyörittää sitä kuonolla ja kirmata perässä. Onneksi pallo on niin iso, ettei sitä heti saa purtua rikki.

Minuutissa pallo oli puhki ja kolmessa minuutissa jakaantunut kahteen osaan. Illalla se oli preparoitu jo kohtalaisen hyvin. Pihalle pallo ei ehtinyt ollenkaan.

Noh, pallo oli halpa enkä odottanutkaan sen kestävän kovin pitkään, ehkä kuitenkin vähän pidempään...

Itku pitkästä ilosta, pieru pitkään nauramisesta. Nyt vältyttiin molemmilta, tosin Udin mielestä rikkinäinen pallo on melkein yhtä hyvä kuin ehjäkin .