Treenattiin tänään siis tottista piiiitkästä aikaa. Pari lyhyttä seuraamista, liikkeestä maahanmeno, nouto ja luoksetulo. Aika kivasti meni vaikka paljon ois vielä hiottavaa, Udillehan tuntuu tauko tekevän aina vaan hyvää. Maahanmeno oli erityisen hyvä eli nopea, mut sivulle tulot meinaa jäädä vähän puolitiehen. Täytyis vissiin treenata niitä namilla ja helppona paljon. Nyt täytyis vaan raahautua ihmisten ilmoille et pääsis siitä jännittämisestä ja ukkeli sais häiriöö...

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistaa vai miten se nyt oli. Maanantaina ei siis agiliidetty vaan hiihdettiin. Tällä kertaa sukset luisti paremmin eli Udi pääs siis helpommalla kun ei tarvinnu vetää niin paljon. Mukavasti kulki ja ylämäetkin meni ehkä vähän paremmin. Parempi luisto toki tarkottaa myös sitä et alamäissä aurataan enemmän. Udi ei ainakaan siitä parin kilsan lenkistä oo moksiskaan, silti sunnuntain vitonen vähän hirvittää. Vaan voihan sitä sitten huilata välillä jos meno hyytyy.

Ja koska lahjattomat harjottelee jätettiin me perjaintain hiihdot väliin, hiihtäjä nimittäin huiteli Helsingissä. Käytiin lauantaina kattomassa Apassionataa ja matkaan lähdettiin jo perjantaina. Upeaa katottavaa, eikä voi muuta kun ihastella ihmisten taitoa käsitellä hevosia maasta ja selästä. Esitystä olis voinu katella vaikka kuinka pitkään ja se parituntinen menikin tosi nopeesti. Ja jottei ihan eksyttäis blogin aiheesta, oli siellä myös islanninhevosia tölttäämässä.