Eilen pakattiin Imatran tontut autoon ja suunnattiin Tervakoskelle joululahjahierontaan. Ja siinä ohessa (vai pääasiassa) vietettiin laatuaikaa Hoitotassun ihmisten ja koirien kanssa. Vaikka taivaalta paiskoo masentavasti taas vuorostaan vettä, niin tämä reissu kirkasti kyllä pilvisen päivän. Uskomaton hyvän mielen kyläily! Koirat oli niin hienosti, kerrankin voi olla oikeesti tosi ylpeä töppöjaloista. Jorunn ja Varda nujus keskenään oikein sopuisasti, enää Varda ei antanu Jorunnin nillitellä itteään vaan laitto sopivasti hanttiin. Heklan nyt ei tarvinnu kun vilkasta riiviö-tytärtään, ni sitä oltiin niin pientä ja kilttiä että. Udi oli myös priimuskäyttäytyjä (paitsi ehkä Mette-pennun mielestä) ja käänty vaan pois jos Hjalli-vaari sille vähän murrasi.

Siskokset siis piti huolen vauhdista, varsinainen tyttöenergia kerääntymä. Aikuiset oli olevinaan kovin aikuisia, vaikka Udille välillä iski pieni tyttöenergia-hetki ja se koitti lyöttäytyä mukaan painiin. Vardasta Udi oli välillä aika hurja ja Jorunnin mielestä niin kovin nähty, ettei likat oikein innostunu Uuta mukaan ottamaan leikkiin. Vaan eipä oli jässikkä tyttöjen vauhdissa kauan pysynytkään.

Lisäks päästiin tokoilemaan vieraaseen halliin vieraitten koirien kanssa, joista suurin osa oli vieläpä uroksia. Udille siis aina tarpeellista paikallamakuuta, odottelua ja ohjaajan jännittämistä. Tätä me niin tarvittiin! Jorunn tokoili luoksetuloa ja hyppyä. Ja suoritti perusasentoon siirtymisiä melko ilmavasti, höpsö pimpo. Lisäks tehtiin monta onnistunutta ohitusta. Voi mie olen niin iloinen! Ja mie pääsin sitä paitsi ensimmäistä kertaa elämässäni Puuhamaahan!

Omistajaosasto kulutti varmaan eniten aikaa höpöttämällä. Tällä kertaa toinen oli väsy ja toinen kipee, joten höpötystä oli ehkä aavistus vähemmän kun yleensä, mikä ei toki tarkoita että sitä olisi ollut mitenkään vähän! Jännästi me ei olla koskaan nähty lenkilläkään mitään elukoita, vaikka niitä pitäisi olla riesaksi asti, kälätys kun kuuluu varmaan melko kauas. Ja ehkäpä tää on myös syy, miks myö ei kotonakaan juuri luontoelukoihin törmätä, jospa mie kailotan yksinäänki!?

Kotimatkalla pysähdyttiin Lahdessa ja käytiin teputtelemassa Jaavan, Myrtin ja Meten kanssa. Metteä ei oltukaan aikaisemmin nähty ja kyllä se vaan suloinen ja ihana koiraneiti onkin! Näidenkin likkojen kanssa Jorunn tuli hyvin juttuun, ja vaikka väsy varmasti käpälässä painoi jo ennestään, vedettiin Meten kanssa vielä melkosta rallia pitkin mettää. Pennuilla kun on niin kovasti sitä energiaa! nimimerkillä Mette 11kk ja Jorunn 1v8kk. No Udillehan iski sitten pentuperverssi päälle ja mielessä oli ihan ällöt leikit (eli se siitä hyvästä käytöksestä), onneks Mette ei tuntunu ottavan kovin nokkiinsa sedän kummallisesta käytöksestä.

Tämä reissu ei juuri paremmin olis voinu mennä, oon oikeesti onnellinen ja kiitollinen, että miulla on tällaisia ystäviä joiden völjyyn voin itteni tupata ja viettää aikaa mitä parhaimmassa seurassa. Kuulostaa lässylle joo, mut mie en ihmisille lässyttele, kyllä se on ihan tiukkaa faktaa! Kannattaa olla onnellinen ettei asuta yhtään lähempänä, muuten varmaan norkoiltais nurkissa harvase päivä.

Nii se hierontahan oli kai se pääasia. Mitään kauheita jumeja tai pahoja juttuja ei löytynyt kummastakaan. Vähän selässä oli molemmilla jumitusta, ja sitä on kyllä kovin vaikea uskoa...

tyttöenergiaa!

ja vähän myös äijäenergiaa

siskokset sopottelee tyttöjen juttuja

ja sitten taas mennään!

Hekla -aikuinen ja fiksu

Varda - verraton leikkikaveri

 

Kuten kuvista saattaa tarkkasilmäisimmät huomata, on Jorunn vähän ohuehkossa turkissa. Lapinkoiralikkojen emäntä huudahti heti ensimmäisenä, nähtyään Jorunnista ehkä kuonon ja korvat pilkistämästä autosta, - Sehän on ihan bikineissä! Ja eipä karvattomuus jäänyt huomaamatta Tervakoskellakaan. Mie oikeesti jo ajattelin, että sillä on kapi tai jotain. Mutta se onkin kuulemma narttu! Ja koska sillä vielä muutama karva oli jäljellä, nyhdettiin ne takiaisten puhdistusoperaatiossa sitten pois...