torstai, 1. tammikuu 2015

Uusi vuosi 2015

Näin ne päivät ja viikot kuluu ja taas on yksi vuosi takana. Harrastusrintamilla laiskuus jatkuu, vähän on jotain puuhattu, muttei mitään oikein kunnolla. Lenkkeiltykin on hävettävän huonosti. Muutamia mukavia tapahtumia, ei mitään suuria murheita tai draamoja, enimmäkseen tasasen tylsää arkea, siinäpä meidän vuosi 2014.

No jotain suurta muutostakin, sillä töppöjalkatiimi sai ruotsalaisen lisävahvistuksen joukkoihinsa ja nyt kolmen sijaan meitä on neljä! Nuorimies Draumur (Vestanvindur Draumur Kátsson) lensi käsilaukussa Boråsista Mäkräsuon laidalle ja on asettunut laumaan mukavasti. Isot ei valitettavasti innostu junnua oikein leikittämään eli painikaverista on huutava pula, mutta muuten on mennyt kivasti.

Viime vuodelle oli onneksi asetettu ihastuttavan vähän tavoitteita ja niitäkään ei oikein täytetty.

Udin tärkein tavoite oli varmaankin terveenä kestäminen. Ja terveyshän on ollut hyvällä mallilla. Sydän tuntuu olevan ennallaan ja mahakin on kestänyt aika hyvässä kuosissa, johtuen varmasti lenkkeilymaastojen vaihtumisesta. "Syötävää" on löytynyt aiempaa vähemmän. Toki me yksi antibioottikuuri massuun syötiin, mutta muuten on mennyt aika ok. Välillä tuntuis että veden juonti olis vähän lisääntyny, mutta se on enemmän semmonen tunne kuin mitään faktaa, joten se on toistaiseksi saanut olla.

Tokossa tavoitteena oli TK2 ja se saavutettiin keväällä. Hyvä töppöpappa! Rallytokoa oli myös määrä päästä kokeilemaan ja päästiin, tosin epävirallisissa mutta rotumestaruuskokeissa. Ja Udihan töpötteli alokasluokan voittoon! Ihan kivaa mutta ei tuo nyt oikein oo lähteny. Treenaavaa porukkaa alkaa onneksi jo löytyä että katellaan nyt vielä. Vepessä uiskenneltiin vaan omaksi iloksi. Udi on nyt eläkkeellä, tosin sitä rallytokoa vielä voidaan harkita. En vaan jaksa alkaa tokossa opettamaan niitä voittajan juttuja.

Jorunn on myös terveyden puolesta voinut mainiosti, lukuun ottamatta loppusyksyn anaalirauhasongelmia. Paiseenhan se pukkas pyllyyn ja hetken Korpelalla oli persreikiä yhden sijaan kaksi. Harmi etten tajunnut ajoissa, olisi säästytty kivulta ja antibiootilta jos olisin ymmärtäny tyhjentää ne ite, mutta jälkiviisaus on parasta viisautta. Onneksi vaiva parani tosi nopeasti ja nyt pitäis sitten vaan opetella kerran vuoteen tsekkaamaan noi rauhaset kun eläinlääkäri oli sitä mieltä ettei ne itestään tyhjene.

Tokossa oli myös Jorunnin kanssa tavoitteena TK2 mutta eihän sitä päästy lähellekkään. Hieno ykköstulos kuitenkin syksyn kokeesta! Enää puuttuu kaksi! Osallistuttiin myös rotumestaruus rallytokoihin, mutta mie olin jo herpaantunut siinä vaiheessa kun oli Jopusen vuoro. Jorunnin kanssa käytiin myös MH luonnekuvauksessa mikä oli tosi mielenkiintoinen ja hauska setti. Ampuminen meni huonosti mutta muuten tosi hyvin. Jorunn on valtavan reipas, mutta toki se on jo elämässään oppinut että kaikkea ei kannata turhaan säikkyillä. Hiihtotalvesta ei kannata edes puhua, koska sitä ei ollut. Treenejä ei koirien kanssa pystytty hiihtämään yhtään mutta kisoissa käytiin kahdesti. Näillä ansioilla Jorunn oli jälleen IPKY:n vuoden valjakkohiihtokoira, toki sarjana nyt naiset c.

Mitäs sitten vuonna 2015?

Viime aikaisten näyttöjen perusteella ei kannattaisi asettaa mitään tavoitteita. Niiden toteutuminen tuntuu aika epätodennäköiseltä. No jospa uusi vuosi tuo mukanaan uutta intoa ja jaksamista...

Udi on siis eläkkeellä. Varmaan jotain yritetään puuhailla, mutta tuskinpa Udia haittaa vaikka ei tehtäisi mitään. Koitetaan siis pysytellä kunnossa ja mie koitan ärsyyntyä siihen ja sen valikoivaan kuuloon vähemmän.

Jorunn sen sijaan on elämänsä kunnossa ja parhaassa iässä. Syytä olisi siis emännän ryhdistäytyä! Tokoa yritämme edelleen ja varmaan se TK2 nyt tänä vuonna saadaan. Jorunn polski myös vähän vepen merkeissä eli varovainen sove tavoite asetetaan sinne, mutta tämän toteutuminen on sitten melko hentoisissa kantimissa. Ja hiihtoa toivottavasti tänä talvena päästään harrastamaan, tällä hetkellä ei näytä valtavan hyvältä, mutta vähän paremmalta kuin viime talvena kuitenkin. Tosin miun hiihtokunto on niin säälittävä että voi itkun itku. Ja tietenkin pysyttelemme terveenä ja hyvässä kuosissa.

Draumur, pikku Draumur. Miten noin pienelle ja höpsölle asetetaan mitään tavoitteita? Toivotaan että Draumurista kasvaa hieno nuori mies. Terve ja hyvinvoiva. Ja sosiaalinen. Toivotaan että se oppii sisäsiistiksi mahdollisimman pian ja että toinenkin korva nousee pystyyn.

 

Töppöjalkatiimi toivottaa kaikille hyvää ja onnellista vuotta 2015!

DSC_0474.jpg

 

keskiviikko, 24. joulukuu 2014

24.luukku

24.12.

Kun töppöjalat metsään painaa,

siinä kuulkaa mannut raikaa.

Sen kuulla voi jo aika kaukaa,

kun toivotamme joulurauhaa!

 

Oltiin melkoiset joulurauhan toivottajat,

onneksi matkalta löytyi oivat vastaanottajat:

Jänö Jussi ja Kettu Repo,

sekä mustia variksia iso keko.

 

Nyt on joulusaunassa löylyä lyöty,

ja herkkuja kaikkia kasa syöty.

Aika on levätä pikkuinen hetki,

kunnes tehdään kuusen alle lahjaretki.

 

Töppöjalkatiimi toivottaa kaikille rauhallista ja mukavaa joulua!

DSC_0491.jpg

 

 

 

tiistai, 23. joulukuu 2014

23.luukku

23.12.

Mamma se hoitelee tonttujen työtä,

kun paketteja käärii kaiken yötä.

Muutama tuoksuu niin makealle kovin,

vieläkö muka malttaisin tovin?

 

Ulkona pakkanen kirsua nipistää,

ja kylmä lumi tassuja kipristää.

Mamma laittaa vaan ruokaa puuhun,

kippaisi hullu eväät tähän suuhun!

 

Linnuille kyllä jyviä ja pähkinöitä nakkaa,

minun on vaan syötävä kakkaa.

Muutama tikku ja pala tuohen,

kyllä tällä menolla nälkään kuolen!

 

Mutta mikä on tuo tuoksu niin soma?

-Tulee mieleeni mehevä kankku.

Johan herahtaa vesi kielelle, nälkä kova!

-Kyllä! Taitaa uunissa paistua joulukinkku!

 

DSC_0424.jpg

maanantai, 22. joulukuu 2014

22.luukku

22.12.

Kiiltävät nauhat, säihkyvät pallot,

niitä jos en saa, halkee kallot.

Kuusi tuo kaunis kovasti kiehtoo,

sitä haistella, maistella mieleni tahtoo.

 

Se on kyllä juttu kurja,

kun mammasta tulee hurja.

Niin pienistä asioista suuttuu,

jos kuusenpallo suuhun juuttuu.

 

Pelloltapa löysinkin monta aarretta,

myyrää, sammakkoa ja kissan kikkaretta.

Ojasta kuraa ja rannalta kakkaa,

kyllä ulkoilu joulukuusenkin hakkaa.

 

DSC_0338.jpg

 

 

sunnuntai, 21. joulukuu 2014

21.luukku

21.12.

Kyllä ihmiseen nyt iski hulluus,

sillä tupaa koristaa oikea kuus!

Kuka ois arvannut että sen sisälle kantaa,

vaikka kyllä se mukavan tunnelman antaa.

 

Lenkkeiltiin tänään rannalle joen,

juoksemisen riemua jälleen koen.

Joella oli muutama sorsa vetelä,

kai niitä pitäis jo kutsua etelä.

 

Muistattekos myyrän mystisen katoamisen?

Tänään koin tilanteen samanlaisen.

Jotenkin mamma tähän juttuun liittyy,

kun se niin kovasti raadoista kiihtyy.

Pitääkin tuota alkaa vähän vahtia,

jos se meinaa itse kaikki raadot ahmia...

 

DSC_0333.jpg

  • 1077190.jpg
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    koiramaista kohellusta islantilaisittain

  • Tagipilvi